torstai 27. joulukuuta 2012

Vuosi lopuillaan

Niin se vaan käy vähiin tämäkin vuosi. Natsan tärkein tavoite tälle vuodelle oli taipparit ja ne helähti läpi hienosti. Pari koetta siihen päälle, tyytyväinen olen niihinkin. Pikon jatkuva tavoite on pysyä terveenä ja iloisena ja sekin on onnistunut!

Natsalla on tällä hetkellä juoksut, joten agility on tauolla. Näillä näkymin nämä juoksut tulevat olemaan Natsan viimeiset. Viimeisen kahden kuukauden aikana damit on kaivettu kaksi kertaa esille ja lenkkeilytkin on olleet aika pientä. Jonkinlaista totaalitaukoa tässä ollaan siis ihan tarkoituksellakin vietetty. 

Uuden Vuoden lupauksena voisinkin yrittää hankkia koirille parempaa peruskuntoa ja Natsan kanssa jossain vaiheessa alkaa taas treenailla dameilla. Jospa sitä aloittaisi nuo damihommat ihan siitä luovutuksesta, eli alusta hiljalleen rauhassa rakentaen...

Ensi vuonna Natsan tavoitteet olis sitten kai wt-kokeesta alo1 ja nome b-kokeesta jonkinlainen tulos. JOS mejää innostutaan treenaamaan, niin sieltä lähetään ehdottomasti ja ennakkoluulottomasti aina hakemaan ykköstulosta! ;)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Treenipäivitys

Damitreenit on meillä nyt tauolla. Hanskat tippu ihan täysin Hauhon kokeen jälkeen eikä dameja ole sen päivän jälkeen otettu kun kerran esille. Eikä otetakaan nyt hetkeen, tauko tekee useimmiten ihan hyvää meille kaikille... Lokakuun viimenen päivä Natsa sai ekat teerihajut. Ihan ampumishetkeen ei ehditty, mutta nopeat treenit tehtiin teerellä. Hyvin otti ja intoa oli. Käveltiin vielä vähän, mutta lisää ei lintuja nähty.

Täksi päiväksi sulattelin pari fasaania. Natsa haki neljä fasaania hakuruudusta hyvällä vauhdilla ja käytti nenää hyvin. Eipä juuri ylimääräistä juoksennellut. Kaikki palautuksetkin tuli käteen! ;)



Aluetoimikunnan kenttäkoulutukset pistettiin talvitauolle Agilityyn Tutustumispäivän kautta. Mukavasti oli porukkaa tullut paikalle ja moni näytti jopa viihtyvänkin. Maria Seppänen koulutti. Helmikuussa palataan taas asiaan sillä saralla.

Meidän omat agilitytreenit on jatkuneet ihan kivasti. Oli hauska nähdä, että parin viikon tauon aikana moni asia oli selvästi kirkastunut molempien koirien päässä ja ne tarjosivat nyt jo selkeästi enemmän itse liikettä. Tässä lajissa nyt korostuu se, että olen itse epävarma uusista kuvioista ja liikkeistä ja se heijastuu koiraan. Varsinkin Natsa on tosi herkkä peilaamaan ja se muuttuu epävarmaksi tosi herkästi, jos minä olen epävarma. Tästä syystä päätin, että harjoittelen Pikon kanssa aina ensin, Piko ei ole niin herkkä.

Agilityyn liittyy tämä seuraavakin harjoitus. Kotiläksy, jota pitäisi nyt harjoitella ahkerasti... Eli 2on2off laatikkomenetelmällä saadaan koira lopulta pysähtymään kontaktiesteille tehokkaasti ja varmasti. Jeah, right, meiltä vaatii vielä ihan hiukkasen opettelua! :D Mutta kuvat pitää kuitenkin laittaa, että ollaan me edes vähän harjoiteltu. Ilmarin mielestä tää harjoitus on tosi kiva! Sen täytyy joka kerta tunkea ittensä tonne laatikon alle...

Natsa tässä:

Ja Piko: 

Sopu antaa edelleenkin sijaa: 

Seuraava "julkinen esiintyminen" on sitten Eläinten Joulu ja Erätulet su 9.12 Kouvolan Raviradalla. Kiva tapahtuma, jonne kannattaa tulla piipahtamaan! Sinne lähtee meidän koirista luultavasti Piko ja Sissi.

maanantai 29. lokakuuta 2012

WT Hauho 27.10.2012

Lauantaina oli koekauden päätös Hauhon wt-kokeessa. Tässä lyhyet selostukset:

Rasti 1. (Harri Siven)
Lähihaku korkeasta heinikosta, lähetys ihan vierestä ja lähetyksen jälkeen ohjaajan piti lähteä kävelemään hakualueen reunaa pitkin. Natsalla kesti aika kauan saada dami ylös, mutta oli oikealla alueella. Damin palautus huono roiskaisu. Tämän jälkeen laukaus ja linja. Jouduin pillittämään pari kertaa oikeaan paikkaan. Pisteitä yllättävän paljon, 17.

Rasti 2. (Pekka Uusimäki)
Pieni pätkä seuraamista ja laukaus ykkösmarkkeeraukseen. Heitto tuli pellon puolelle, lyhyelle nurmelle, jonka takana oleva pitkä heinikko veti monia koiria. Natsa teki tän aika nappiin. 20 pistettä!!

Rasti 3. (Reima Ronkainen)
Pitkä ykkösmarkkeeraus. Aika harmillinen epäonnistuminen, olisin kuvitellut, että Natsa kyllä hoitelee... Se meni suoraan oikealle alueelle, mutta jonkin eläimen paskat löytyi pienen matkan päästä ja sen jälkeen homma lähti ihan lapasesta ja Natsa heitti metsästysvaihteen päälle... Ei ottanut oikeastaan minkäänlaista ohjausta kunnolla tässä tehtävässä. Pisteitä siis nolla, kun dami jäi löytymättä.

Rasti 4. (Anu Mikkola)
Pieni pätkä seurauttamista, jonka aikana laukaus ohjausdamille. Ykkösmarkkeeraus, jonka Natsa löysi hyvin, mutta dami tuli sikariotteella. Ohjaus oli naurettavan lyhyen matkan päässä ja sekin nousi hyvin, mutta dami jälleen sikariotteella. Pisteitä 18.

Olen noihin kolmeen rastiin pieniä kauneusvirheitä lukuunottamatta tosi tyytyväinen. Tavoitteena meillä olikin saada hyvä kokemus koepäivästä ja kolme onnistunutta rastia, jotta ei tarvitse vielä ensi vuonna startata avoimessa luokassa. Tavoitteet siis täyttyivät oikein kivasti! :) 

perjantai 12. lokakuuta 2012

Treenikertaus

Agilityharjoitukset jatkuu... Ohjaajat seisoo kun puupölkyt ja AINA väärinpäin ja väärällä kädellä... No, eihän siitä hyvä seuraa! :) Kotiläksynä meillä oli saada koira koskettamaan pientä lätkää (esim. pakastusrasian kansi). Natsa tarjoaa tätä liikettä helpommin ja selvästi oppi naksuttimen merkityksenkin nopeasti. Natsan kanssa otettiin etäisyyttä jo jopa 5 metriä ja koira viuhtoo edestakaisin ohjaajan ja lätkän välissä. Piko sen sijaan ei tee tässä kohtaa mitään, paitsi käskystä. Kyllä sekin käy lätkää koskettamassa, mutta vasta kun annan jonkinlaisen käskyn. Natsan kanssa tulikin äkkiä ongelmaksi se, että Natsa tuo lätkän mulle käteen, vaikka sitä piti vaan käydä koskettamassa -> vaihdamme tiiliskiveen.

Agility-tunnilla on ollut hauskaa analysoida meidän koiria. Kun niille ei ole koskaan ennen käytetty naksutinta, ne eivät varsinaisesti tarjoa oma-aloitteisesti mitään liikettä, vaan tekee ainoastaan silloin, kun käsketään. Hallinta on tässä(kin) lajissa meillä jopa liian hyvää, eikä koira irtoa ohjaajan läheltä hillumaan, vaikka joskus niin pitäisikin! Nyt pitäisi opetalla kiertämään esimerkiksi puita/tolppia ja jatkaa naksuttimen käyttöä.

Myös agilityssä, kuten aiemmin muissakin lajeissa, törmäsimme samaan ongelmaan: Koirat oppii houkuttelemalla/motivoimalla alkeet liian helposti, jolloin siirrymmekin jo seuraavaan vaiheeseen. Mutta kun motivointia/houkuttelua ei tulekkaan, ei koirat edes yritä tehdä liikettä, vaan ne edelleen odottavat sitä houkuttelua. Mietinnän paikkoja!

Tein Natsalle vaikean verijäljen ihan testimielessä. Lähes koepituinen, 20h hajustunut, erittäin kosteassa ja riistarikkaassa maastossa. Kulmia ja makauksia. Kaksi ihan selkeätä hukkaa olisi tullut, mutta muuten selvitti jäljen loppuun asti. Alkuun lähti tosi hitaasti, syytä en tiedä. Ehkä vesi oli vienyt verta laajemmalle alueelle tai jotain... Kehityskelpoinen kuitenkin!


Tää bloggeri on niin hauska, kun saa vaihdella ulkoasua mielen mukaan! :)


En tiedä, onko vikaa tullut kuvaajaan vai kameraan, mutta tuntuu, ettei nykyisin saa mustasta koirasta ollenkaan tarkkoja valokuvia...

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Treeniä eri muodoissa

Torstaina aloitettiin uusi laji, Agility. Molemmat koirat pyörii siellä mukana. Hirveesti tuli ekalla kerralla uutta asiaa ja kotiläksyäkin! Naksutin, jota en ole koskaan käyttänyt, otettiin nyt käyttöön. Onhan tuota moni käyttänyt koiran koulutuksessa ja kait se on näin parin päivän kokeilun jälkeen myönnettävä, että on melkosen tehokas väline! Kerran viikossa olisi tarkoitus käydä Agilityssä tässä loppuvuoden aikana. 

Vesitreenikausi alkaa olla meidän osalta hiljalleen ohi. Natsan veteenmeno ei edelleenkään ole mitään 100% varmaa ja ensi keväänä alotellaankin taas ihan helpoilla vesitreeneillä. Nytkin vesitreenit on tehty erittäin motivoidusti ja helpoilla tehtävillä sekä yritetty pitää vauhtia yllä. Pikon vauhtinoudot myös siivittävät Natsaa parempaan vauhtiin.

Pikon läsnöolo treeneissä on ollut suuri helpotus ohjaajalle. Haussa se etsii viimeiset damit... :) 


PIKO:


Natsan kanssa tehtiin pienen tauon jälkeen hakua. Ja kappas, ehkä pitäisi tehdä vähän useammin... Aika paljon tulee tyhjänä takasin, vaikkei hakuruutu todellakaan ole ollut mikään vaikea. Kyselyä ja tyhjänä takasin tulemista siis. Innolla se kuitenkin aina lähtee uudestaan hakuun. Tässä ehkä näkyy Natsan käsittämättömän kova kuuliaisuus ja pieni itseluottamuksen puute sekä koiran pehmeä luonne. Kuuliaisuus on hyvä juttu, tietenkin, mutta nuo muut sitten eivät. No, toivotaan että tarpeeksi helpot, onnistuneet, motivoidut treenit sekä ikä tuovat lisää itseluottamusta.

NATSA:





Ilmari-kissa on kotiutunut mainiosti. Se on luonteeltaan aivan valloittava, rohkea ja ihmisrakas.


Toisinaan tuntuu, että Ilmarin rohkeus saattaa ajaa sen joskus vaikeuksiin... Toivottavasti sillä on edes joku tolkku päässä... Tässä Ilmari kiipeilee yläaitan kaiteella. Satuin paikalle, kun se pujotteli kaidetta kun jotain agility-keppejä... 



Ilmari tunkee joka paikkaan perässä. Joku päivä se varmaan vielä jää autoon, joka meille tulee kylään...


Viime viikolla tein Natsalle noin 400m verijäljen. Sille on tehty jälkiä harvakseltaan, ehkä 5 kertaa tämän kesän aikana. Täytyy sanoa, että parantaa kun sika juoksuaan, ensi kesänä kyllä mennään kokeisiin! Nyt oltiin siinä mallissa, että Natsa vetää ihan innoissan liina tiukalla koko matkan ja selvitti jäljen erinomaisesti! Pari jälkeä vielä tänä syksynä ja sitten saa sekin jäädä talvitauolle. :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Loppukesän kuulumiset

No niin, vihdoinkin päivitystä tällekin sivulle. Ja tällä kertaa oikein kuvien kera! ;)


Elokuun alussa matkattiin Punkaharjulle Labradorien Derbyyn. Vaihdoin Natsan markkeerauskäskyn pari viikkoa ennen Derbyä, kun tulin siihen tulokseen, että nimellä lähettäminen ei ollutkaan niin hyvä juttu, mitä ajattelin. Derby meni koiran senhetkiseen tasoon nähden ihan mukavasti, saatiin kaikki damit ylös, mutta yhden tehtävän turha epäröinti tiputti meidät finaalista. Ei haitannut, finaalissa taso olikin sitten jo kivenkova ja olin lauantaipäivään ihan tyytyväinen.

Elokuun 10.päivä siirryttiin aamuvarhaisella pellon laitaan kyyhkyjahdin alotukseen. Natsa oli myös mukana passissa. Sainpahan minäkin elämäni ensimmäisen linnun alas! Mutta siihen se mun saalismäärä on sitten jäänytkin, harjottelua vaatii... Tässä Natsan ensimmäinen lämmin riista-kokemus:


Piko on ollut loppukesästä ihan älyttömän energinen ja vauhdikas. Ehkä ylensyönti omenapuun sadosta on saanut sen jonkinlaiseen sokerihumalaan, en tiedä, mutta se on taas iloinen oma itsensä. Muutamia kertoja se on ollut peltotreenissä mukana ja tekee samat tehtävät, mitä Natsakin ja vielä oikein hyvin! Pysähtyy pillistä ja kääntyy just niinkun pitääkin... Jos tietäisi, että sama vauhti pysyisi kokeessa, niin sen voisi vaikka viedäkin wt-kokeeseen, mutta jotenkin vaan en oikein usko... Treenatkoon nyt tossa rinnalla.

Sorsastus alkoi sitten 20.8 ja suunnattiin Hollolaan. Pikoa ei kannata veneeseen ottaa, joten Natsa lähti mukaan. Muutamia pudotuksia saatiin ja avitettiin nuorta ensikertalaiskoiraa aina sopivasti, ettei tullut liian vaikeita noutoja. Natsa hyppää veneestä hyvin ja on passissa ollut hiljaa. Eipä tarvinnut montaa kertaa ottaa pyssyä esiin, niin Natsa tiesi jo tasantarkkaan, mitä ollaan tekemässä. Intoa on piisannut mukavasti! :) Vedessä ei vielä ohjaukset ja suunnat suju vielä yhtä hyvin, kun maalla. Mutta sitä varten on kiviä taskussa... ;) Yhden täysin ihmisen ulottumattomissa olevan haavakon Natsa kävi upeasti etsimässä kaislikosta. En olisi totta puhuen tätä uskonut...



Elokuun 23.päivä haettiin Savitaipaleelta laumaan uusi jäsen:


Äkkiä kyllä tottuu elukat toisiinsa, vaikka aluksi pitikin ihan pikkasen sähistä... ;) Ihana pieni pallero, niin rohkea ja utelias, että siinä olisi monella koiranpennullakin oppimista! Tässä vähän leikitään Pikon hännällä:


Mun suurimman huolen uuden kissan tulosta aiheutti Sulevi. Vähän jännitin, että miten Sulevi ottaa pienen pennun vastaan. Alkupäivinä se kyttäili turvallisen välimatkan päästä, mutta sitten alkoivat pikkuhiljaa lähestyä toisiaan. Nyt sitten leikitään (taistellaan?) jo ihan urakalla, että heikompia hirvittää. Mutta kait se on niitten annettava vaan painia, kun ei tuo pikkukissa karkuunkaan lähde, vaan hyökkää aina uudelleen Sulevin päälle...


Ja sitten kun tulee väsy, niin osoite on selvä:



Mustaa kissaa on muuten yhtä vaikea kuvata, kun mustaa koiraa...

Loppusyksystä tehdään molempien koirien kanssa uuteen lajiin tutustuminen. Lähdetään agility-kurssille! :D Tarkoitus on mennä pitämään hauskaa ja saada vähän uutta tekemistä. 

lauantai 14. heinäkuuta 2012

WT-koe Mustialassa

Natsan eka virallinen koe on takana päin. Vaikka tulos olikin alo 0, olen ihan suunnattoman tyytyväinen koiraan. Ykköstulosta en lähtenyt hakemaan, enkä olisi sitä vielä halunnutkaan, vaan halusin, että Natsa toimii kokeessa hyvällä sykkeellä ilman ylimääräistä jännitystä tai kangistelua. Ja näin todellakin tapahtui! :D

1.Rasti (Pekka Uusimäki)
Ykkösmarkkeeraus veteen. Lähetys noin 10 metriä rannasta. Ei todellakaan mikään vaikea, nollat koirille taisi tässä rastissa tulla lähinnä karkaamisesta tai damin pudottamisesta palautuksen aikana. Natsa suoriutui hyvin ja sai 16 pistettä. Pillitin palautuksen aikana useamman kerran luoksetuloa, jottei vaan ravistelisi. 

2.Rasti (Pekka Uusimäki)
Katsottiin laukaus ja ykkösmarkkeeraus puistomaastossa. Seurauttamista noin 10 metriä takaviistoon, josta lähetys damille. Natsa katsoi markkeerauksen tarkkaavaisena ja kun sanoin sivu-käskyn lähtiessäni seurauttamispätkälle, oli Natsa jo parin metrin päässä menossa damille. Pysähtyihän se kun seinään ja seurasi sitten hyvin, mutta ihan selkeä karkaaminenhan tuo oli. Eli siitä nollat ja rennoin mielin koe loppuun! :) Sanoinkin ennen koetta, että jos Natsa karkaa, niin en ole ollenkaan pahoillani, päinvastoin tyytyväinen, että suuntamme on oikea!

3.Rasti (Reima Ronkainen)
Pellolla lähihakutehtävä. Seurautettiin pari metriä ja katsottiin laukaus korkeampaan heinikkoon. Jatkettiin seurauttamista ja sitten vasta lähetys. Matka oli ehkä 10 metriä, eli TOSI lyhyt. Natsa eteni hyvin, hiukan sivuun, jossa jouduin pysäyttämään ja kääntämään vasemmalle (vaikka jostain syystä oikeaa huusinkin......!!). Pari ylimääräistä kiekuraa joutui tekemään heinikossa ennen kuin dami nousi ylös. Seuraamisen aikana Natsa haisteli pariin otteeseen maata ja damin luovutus oli hätäinen. Pisteitä tästä kuitenkin 16.

4.Rasti (Heikki Nevalainen)
Ykkösmarkkeeraus puistikossa. Laukauksen aikana Natsa nousi seisomaan (!!), mutta ei karannut. Meni metrin verran damista tuulen alle, josta sai hajun. Luovutus taisi tässäkin olla hätäinen. Pisteitä 9.

Odotteluiden aikana Natsa nukkui niin rauhallisesti, etten todellakaan uskonut sen enää liikkuvan mihinkään. Onneksi se kuitenkin heräsi tehtäviin sen verran, että saatiin damit ylös. Ihanne koekoira oli kyllä tällä kertaa! :) Tehtävät oli kyllä tosi helpot.

Tuloksia ja valokuvia täältä.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Natsa taippareissa

Natsa osallistui tänään taippareihin Valkealassa ja taipuikin hienosti! :) Se oli jo odotusalueella ennennäkemättömän vauhdikkaan oloinen, vinkui jatkuvasti ja oli ihan menossa jo. Hyvä merkki sinänsä. Lokit jäi rantaan, se oli tiedossakin, että luovutuksia on vielä harjoiteltava. Ekalla variksella Natsa mietti pari sekuntia, mutta loput kolme varista tuli erinomaisella vauhdilla. Pupukin tuli lopuksi tarkan jäljestämisen päätteksi. 

Luovutuksia meidän on vielä kovasti harjoiteltava, mutta taippareissahan niillä ei ole niin väliä. Jännästi sitä fiilikset vaihtelee koirallakin. Vaikea sanoa syitä, mutta tänään Natsa ei aristellut yhtään ja oli ihan meno päällä koko ajan. Ehkä laukauksetkin motivoivat sitä vauhtiin. Hieno fiilis joka tapauksessa, näitä lisää pliis! :)

Tässä vielä Tiina Hukan ottama kuva loppuhetkistä:


Tavoitteet tältä kesältä Natsan osalta virallisista kokeista on nyt saavutettu ja loppukesä pyhitetään ihan vaan hauskaan ja vauhdikkaaseen treenaamiseen. Toivoa sopii, että saan Natsaan vähän enemmän vauhtia ja luovutukset varmistuisivat. Sivusuuntia, pysäytystä, taaksepäin lähetystä, pitkääääääää suoraa linjaa.... Onhan siinä meillä vielä paljon harjoittelemista. Ja sitte pitäis vissiin vähän alkaa treenailemaan sellasissakin paikoissa, että voisi ehkä joskus osallistua nome b-kokeisiinkin... Syksyllä katotaan, saadaako käytännön metsästyksestä mitään kerrottavaa... Eipä ole siihenkään enää kun vajaa kolme kuukautta aikaa... :)

lauantai 12. toukokuuta 2012

PEVISA-tutkimuksissa

Natsan Musti- ja Taika-siskoilla kuvattiin huonot lonkat, E ja D-tuloksin. Tämä aiheutti melkoisia jännityksiä, kun Natsan lonkkakuvauksen aika vihdoin koitti. Niinpä helpotus oli kyllä sanoin kuvaamattoman suuri, kun Pärnänen kertoi lähettävänsä kuvat Kennelliittoon AA 00-tuloksella. HUH HUH! :) Silmässä oli jotain sikiöaikaisia vanhoja soluja tms, mutta ne ei haittaa mitään.

Uudenmaan Ohjuksessakin käytiin pyörähtämässä, mutta siitä ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Natsa kyllä suoritti kaikki tehtävät, mutta jokaisessa noudossa oli jotain huomautettavaa. Kun koiran (ja ennen kaikkea ohjaajan!) saisi joskus toimimaan samalla lailla kokeissa, kun näissä omissa pikku treeneissä, niin olisi lupa odottaa jotain tuloksiakin. Tällä hetkellä meidän molempien suoritustaso laskee ja hidastuu huomattavasti, kun lähetään oman treenipiirin ulkopuolelle... :( Eilen ja tänään tehtiin taipparien kokoista hakua variksilla ja se meni kyllä hienosti. Mut porukka olikin tuttu ja turvallinen. Kyllä se siitä vielä.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kevät etenee...

Lumet alkaa vihdoin lähteä ja maata on osittain näkyvissä. JEE! Natsa sai Pääsiäisviikonloppuna reeniä ihan urakalla, kun oli niin mahtavat kelit ja kovan hankikannon ansiosta hyvät reenipaikatkin. Pari kertaa tehtiin pellolle puhtaalle lumelle iso ympyrä, jonka kehälle jätettiin dameja ja ympyrän keskeltä sitten läheteltiin. Ne meni kyllä tosi hienosti. Vikalla ympyräreenikerralla homma alkoi ilmeisesti olla jo Natsalle niin tuttua, että vanha kunnon daminvaihtamisongelma nousi pitkästä aikaa esiin. Aika puskista se oikeastaan tuli, kun viime aikoina Natsa ei ole vaihdellut ollenkaan... Daminkanto-ote on edelleen useimmiten huono ja sitä täytyy harjoitella ihan erikseen, mutta en aio asiasta sen kummemmin stressata.

Päijänteellä oli vielä jäätä niin hyvin, että otettiin Padasjoellakin pientä treeniä:



Ympyräharjoituksessa pystyttiin harjoittelemaan myös linjalle lähtemistä muiden koirien noutaessa samanaikaisesti. Taisi meillä olla "kehässä" yhtäaikaa kolme koiraa noutamassa, eikä kukaan ottanut häiriötä toisistaan! :)) Ei siellä tosin mitään pillisirkusta ollutkaan.

Vaikka Natsan luovutukset onkin parantuneet hurjasti, vielä joskus pieniä lipsahduksiakin sattuu... ;) 


Koiranohjaajaa täytyy välillä vaihdella, jotta saa omasta koirasta otettua itse kuvia... Mutta hyvinhän tuo näytti toimivan "vieraallakin":



Markkeerauksiakin on harjoiteltu. Niihin on välillä etsitty ihan tarkoituksella ei-niin-helppoa maastoa... Maaston korkeuseroja, vaikeakulkuista maastoa ym. Tässä Natsa palauttaa vauhdilla markkeerausta:



Pillipysäytystä pitäs harjotella vielä kovasti, ennen parempaa ohjautuvuutta ei wt-kokeisiin kannata lähteä... 

Olen Natsan kanssa yrittänyt jatkuvasti kovasti miettiä, miten MINUN tekemiseni vaikuttaa koiran tekemiseen. Kyllähän se niin on, että vaikka koiran geenit näyttelee tietenkin suurta osaa, niin myös ohjaajalla on erittäin suuri vaikutus. Oon kuvitellut Natsan olevan välillä vähän liiankin pehmeä, ja pehmonenhan se onkin, mutta osaa se myös näytellä hyvin. Toki koiraa pitäisi osata lukea, mutta oikeassa kohdassa virheelliseen toimintaan puuttuminen on toiminut tehokkaasti ja viesti on mennyt perille. Jossain vaiheessa tuntui, että en uskalla puuttua Natsan tekemisiin noutohommissa juurikaan, mutta viime aikoina oon tullut jo siihen tulokseen, että onhan siihen pystyttävä puuttumaan ja hyvin Natsa on sen kestänytkin. Onhan tuo ikäkin voinut tehdä tehtävänsä. Pienellä sanomisella menee hyvin perille.

Taippareihin ilmoittautuminen on alkanut... En vielä uskaltanut laittaa ilmoa menemään...

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Pirkan Damit 2012

Taas oli aikainen herätys ja klo 6.00 "taksi" pihassa. 

Natsa oli Pälkäneellä odotellessa niin rauhallinen, että aloin jo huolestua kuinkahan meidän käy... Suoritus alkoi kakkosmarkkeerauksella. Hyvin pysyi kakara paikoillaan, näki molemmat heitot ja lähti luvan saatuaan hyvällä vauhdilla matkaan. Viimeisenä heitettyä damia, jonka Natsa haki siis ekaks, se joutui kuitenkin jonkun aikaa etsimään. Hyvin pysyi kuitenkin alueella ja etsi innokkasti, joten onneksi sitten dami löytyikin. Ilman mitään roikkumisia dami käteen. Toisen heiton olin itse markkeerannut täysin väärin. Onneksi mulla ei ollut aikomustakaan ohjata koiraa, koska oisin ohjannut ihan väärään kohtaan. No, tarkka lähetys ja Natsa paineli ihan suoraan damille. :) Tästä 19/20 pistettä.

Ohjaukseen tuli motivointilaukaus. Natsa lähti oikeaan suuntaan, mutta kuten niin moni muukin koira, se lähti  sivuttaista polkua pitkin pois linjalta. Kutsuin takasinpäin ja sitten haulla sai damin ylös. Totesin tuomarille, että en ala edes yrittämään ohjaamaan sivusuuntia, kun ei se niitä osaa. Toinen, kauempi dami tuli myöskin pienellä haulla... Mutta hyvin Natsa lähti kuitenkin sokkolinjaan etenemään. 14/20 pistettä. 

Hakumaasto oli jo tallautunut erittäin helppokulkuiseksi. Natsa teki mun mielestä hyvää hakua ja sai ajan puitteissa lopulta 4/6 damia ylös. Viides tuli just kolmen minuutin ulkopuolella. Erikoisen hyvä juttu oli se, että sain lähetettyä Natsan hakuun eri suuntiin ja se lähti aina sinne päin, mihin kädellä näytinkin! :) Palautuksissa ja luovutuksissa ohjaaja saisi kuulemma olla rauhallisempi. Miten niin, onhan mun saatava ne damit kopattua tarvittaessa ilmasta kiinni! ;) No ei, erittäin ansaittu kommentti tuo oli! Pisteitä 14/20.

Hakuruudun yhteistyöstä tuli 8/10 pistettä ja markkeeraus-ohjaus tehtävän yhteistyöstä 9/10 pistettä. Tämä miellytti!

Pisteitä yhteensä siis 64/80 ja jos oikein tutkin tuloksia, niin sijoitus jaettu kuudes. Koiria starttilistalla oli reilu 30. Tulokset täältä.  Tenhusen Juhan kuvia Facebookissa.

On kyllä sanottava, että melkoisen helpottava startti, vaikka epävirallinen olikin. Eniten pelkäämäni damin päällä roikkuminen ja jumittaminen eivät näkyneet millään tavalla. Kaikki damit tuli hyvällä vauhdilla käteen ja koira oli innokas! :))

Kiitos Minnalle ja Tiinalle matkaseurasta!

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Mäntän Talvinome 2012

Sunnuntaiaamuna pakattiin Minnan kanssa Natsa ja Doris autoon ja ajeltiin Mänttään. Perillä käytiin kattomassa tehtävät, markkeeraus-ohjaus-rasti vaikutti ihan helpolta, mutta haku oli ehkä vähän suurempi kun mitä on Natsalle tehty.

Valmistautuminen on mennyt hyvin, koira on kunnossa, ohjaaja on kunnossa, viime viikkojen riistatreenit on menny hyvin. Natsa vaikutti erittäin rennolta, eikä tuntunut jännittävän uutta paikkaa ollenkaan.

Ekalle rastille mennessä ohjaajaakin vielä nauratti: (Kuvat Satu Saarinen)


Ekalla rastilla pätkä seurauttamista, sitten laukaukset molemmille heitoille. Natsa näkee varikset hyvin ja pysyy paikoillaan, vaikka hieman jännitinkin, kun tuomari antoi lähetysluvan ole hyvä-sanoilla... Natsa syöksyy hyvällä vauhdilla matkaan, suoraan varikselle ja... MITÄ HITTOA??? Jää siihen variksen päälle seisomaan ja roikkumaan, juuri niinkuin joku aika sitten teki vielä damien kanssa. Ohjaajan ryhti tipahtaa silmin nähden eikä hengitys vieläkään kulje. No eipä siinä sitten voinut muuta tehdä kun odotella, että ottaiskohan se riistan vaiko eikö. No ei sit ottanu ja kutsuin pois. Uudelleen lähetys, lähti väärälle polulle vaikka varmasti tiesi missä varis on. Kolmas lähetys ja varis käteen. Lähetys toiselle markkeeraukselle, seisoi nyt lyhyemmän hetken variksen päällä ja toi sit käteen. Lopuks vielä linja ekaks noudettuun markkeerauspaikkaan, helppo ja varis nopeammin talteen. Kaikille lähetyksille Natsa lähti kuitenkin ihan innoissaan.

Vanhan muistikuvat nousi väkisinkin mieleen, eihän tää voi olla mahdollista... Pari tuntia sitten otettiin vielä varis esille ja sen ylösotto oli ihan spontaani ja nopea. Eihän se koira voi vielä tietää mitään koetilanteesta ja siitä, kuinka helppo siellä on näyttää keskisormea??? Eihän??? Tässä vaiheessa oli käyrä jo aika korkealla, vaikka vielä piti tsempata hakuruutuun...



Hakuruutu oli onneksi erittäin helppoa maastoa eikä lumi tuottanut etenemisongelmia. Ruudussa oli fasaaneja ja kolme minuuttia aikaa. Natsa lähti innoissaan ja löysi nopeasti ekan fasaanin, MUTTA sama juttu. Jäi siihen riistalle roikkumaan ja lopulta hylkäs sen. Kutsuin pois ja sain sit lähettää ihan treenimielessä vielä hakemaan. Tulihan se sieltä. Iso fasaani. Sain laittaa vielä kaks kertaa hakemaan ja tokalla fasaanilla katteli kanssa hetken, mutta sitten toi. Kolmas tuli taas ihan nopeasti. Hyvällä vauhdilla Natsa kuitenkin eteni haussa ja laajensi tarpeen mukaan.

Oon taas tietenkin yrittäny etsiä hyviä puolia tästä päivästä ja löytänytkin niitä. Harmittaa vaan ihan hemmetisti tää uusi ongelma, koska tehtävät Natsa sitten lopulta suoritti ihan helposti.

Eli eipä se reissu ihan putkeen mennyt. Onneksi Doris sai hyvät pisteet, niin ei ollu ihan täysin turha matka! Tota ylösottojen nopeuttamista riistalla täytyy nyt vähän pohdiskella, tätä menoa meillä ei ole edes taippareihin mitään asiaa... Damien ylösottoa on saatu nopeutettua parilla sopivalla puuttumisella, mutta riistan kanssa samaa taktiikkaa täytyy vielä harkita, ettei pilaa koko koiraa... Kyllähän tää on ihan peiliin katsomisen arvoinen juttu, kun sekä Piko että Natsa tekee samoja juttuja mulle. Mutta kun ei sieltä peilistä ole vielä tullut mitään vastauksia...

No, jos vielä tämä viikko selvittäisiin ilman laajasti levinnyttä kennelyskää, niin ensi lauantaina olis Pirkan damit. Siellä taas toivotaan parasta, ei tässä muutakaan voi olettaa... 


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Pauliinan koulutuksessa



Lauantaina olin Natsan kanssa Aholan Pauliinan koulutuksessa. Koulutuspäivä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, eikä sisältökään ollut ollenkaan hassumpi! :) Eipä ollut kuitenkaan kakara ihan parhaimmillaan, mutta ei kai sitä aina voi ollakkaan. Pahin jumi tuli aamupäivällä vähän pidemmällä linjalla, johon Natsa ei ekan epäonnistuneen kerran jälkeen enää halunnut ollenkaan mennä. No, tossa lumihangessa oli sitten mukava käydä vähän motivoimassa... Paukkuu, paukkuu vaan taas vauhdikkaasti jatkossa niin ehkä se siitä.

Tässä vielä Riiheläisen Pian ottamia kuvia:


Mittasuhteet ei oo ihan kohdillaan, kun ihmiset seisoo melkein polviaan myöten hangessa:




Natsan ekat walk up-harjoitukset oli iltapäivän sessiossa. Onneks pidin hihnassa, muuten Natsa ois lähteny damipyssyn paukkuun....

Katsottiin ekaks damipyssyllä ammuttu markkeeraus ja sit lähetettiin taaksepäin linjalle. Toinen koira otti linjan jälkeen markkeerauksen ylös.
Keli oli koirille paha, joka toinen ponnistus upposi kovaan hankeen.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Vaihdon hurmaa ja variksia

Natsan mielestä dameja on hirrrrveen kiva jäädä haistelemaan ja arpomaan, että minkähän näistä ottaisi... Plaah... Tähän on nyt sitten jo pikkuhiljaa korkea aika puuttua. Olen tehnyt nyt ahkerasti kotipihassa lähes joka päivä lyhyitä pikatreenejä, mutta eihän se silloin vaihtele, kun pääsisi siihen kunnolla puuttumaan. Olen kannattanut damia sivulla seuraten niin, että maahan on kylvetty paljon dameja -> kantaa hyvin eikä todellakaan edes mieti vaihtamista. Kotipihan pikatreeneissä ollaan tehty myös suuntia helpoilla ja lyhyillä matkoilla, damit on yleensä selkeästi näkyvissä. Lisäksi paukkuja ja muutenkin vauhdikkaampaa menoa olen yrittänyt ylläpitää.

Tänä viikonloppuna sulateltiin variksia ja tehtiin niillä samoja linjoja ja pari markkeeraustakin, kun mitä viime aikoina dameillakin. Ja täytyy kyllä olla tyytyväinen näihin treenihetkiin. Kanto-ote bueno, ei tiputtele palautusmatkalla ja luovutukset käteen. Innokkaampaa menemistä variksille kun dameille!! :)) IHANAA!

Tässä kuvassa siis Natsa paria päivää vaille 1v! <3



Ohjaajan kisajännityksen vähentämiseksi Natsa on ilmoitettu sekä Mänttään että Pirkkaan. Minkäänlaisia tulostavoitteita en aio asettaa, mutta jos damien haistelua ja vaihtelemista (lähinnä nyt sitten haussa) ei näissä kemuissa nähtäisi, niin olisi tyytyväinen. Olishan se tietty kiva, jos sieltä jokunen dami saataisiin ylöskin...

Sissi tuli tänään päivähoitoon, joten ei muuta kun lauman kanssa lenkille...


Vas. Sissi, Natsa, Piko


Niin, Lappeenrannan Talvinomessa tuli käytyä kannustusjoukoissa. Pohjois-Kymenlaakson ohjaajat saatiin doupattua niin hyviksi, että voittohan sieltä napsahti! :) Lisäksi Minna ja Katja koirineen lähtevät Pirkkaan Kaakkoa edustamaan! Hienoa!

Punnitsin koirat pitkästä aikaa: Sissi 18,8 kg, Natsa 22,7 kg ja Piko 27,5 kg.

torstai 16. helmikuuta 2012

Pohjois-Kymenlaakson alueen Talvinomekarsinta

Viime sunnuntaina kisailtiin Natsan ensimmäinen kokeenomainen koe Voikkaalla Koskenrannan Kartanon upeissa maisemissa. Karsimme Pohjois-Kymenlaakson alueelta kolme parasta nourta koiraa jatkoon Lappeenrantaan. Jatkoon pääsi Minna ja Doris, Katja ja Vappu sekä Tiina ja Taika. Jes, jes, paljon onnea ja tsemppiä!! :) Natsa jää varakoiraksi kotiin.

Natsan päivässä oli paljon hyvää, mutta vastapainoksi vähän tietenkin huonoakin. Aloteltiin hakuruudusta ja saatiin sieltä kolmessa minuutissa kolme damia. Aika paljon ehtii kolmessa minuutissa touhuta kaikenlaista ylimääräistä, kuten haistella ja haistella ja haistella vieraita jälkiä..... Olisi pitänyt puuttua tuohon haahuilemiseen, mutta kun ei tajunnut niin ei...

Ohjauksen aluksi oli pätkä seuraamista, jonka aikana tuli laukaus haulikolla ja sitten jatkettiin seuraamista vielä muutama metri. Natsa otti parin metrin pompun laukauksen aikana ja palasi sitten takasin sivulle. Se lähti linjalle hyvin ja paineli suoraan kauimmaiselle damille. Jossain vaiheessa kuitenkin Natsakin harhautui menemään muiden tekemiä polkuja linjan sivuun. No, molemmat damit tuli kuitenkin lopulta. Mun mielestä linjallakin oli samaa damin hylkäämistä, se lähti vaan etsimään lisää...

Viimeiseksi oli kakkosmarkkeeraus noin 90 asteen kulmassa. Natsa näki heitot hyvin ja pysyi paikoillaan. Pystyin toista heittoa kohti ottamaan sivuaskeleen, jotta näkyvyys olisi ollut parempi. Natsa seurasi tilanteen hyvin. Se haki viimeiseksi heitetyn damin ensin, mutta hitto soikoon: löysi damin, kävi taas vähän haistelemassa ja otti sitten vasta damin. Toisen damin löysi ja toi hyvin. Natsan käyttäytyminen odotusalueilla oli ihanan rauhallista. Se kun ei muutenkaan päästä oikeastaan ikinä hihnaa kiristymään, niin sen kanssa on niin mukava kävellä, vaikka joutuukin hihnassa pitämään julkisilla paikoilla. :)

Meillähän on nyt ollut viime aikoina tehokuurina treenaamista vierailla dameilla, mutta ei ole vielä tepsinyt täysin. Jos omia ja vieraita dameja on sekaisin hakuruudussa tai linjalla, niin se etsii aina ne omat damit. Tätä on nyt vältettävä PITKÄN aikaa!

Muuten Natsan kanssa on kyllä ollut mukava treenailla. Se tekee jotenkin kuitenkin niin täysillä ja yrittää parhaansa mukaan miellyttää omistajaansa. Miellyttämisestä ei ole pitkää matkaa kieroiluun, joten täytyy kai siltä joskus jotain vaatiakin... ;)

Labradorileiri taitaa jäädä unholaan, hinnottelivat ainakin meidät pois leiriltä. No, Kaakon omat taipparit on samana viikonloppuna, joten eiköhän siellä jotain tekemistä keksitä... Mäntän Talvinomeen on ilmoittauduttu ja ihan takki auki laitoin ilmon suoraan sinne riistaluokkaan. Tarvii vissiin sulatella jokunen vaakku sitä ennen!

lauantai 28. tammikuuta 2012

Kuvia vihdoinkin!

Aurinko on näyttäytynyt vihdoinkin! Muutamia kuvia tulee tässä...

Natsa 11kk:


Natsa on erittäin tukevassa talvikunnossa, viimeksi punnistukssa 23,4 kg...

Ja tässä päivän treenin jälkeen Äiti ja Tytöt:

(Eli vasemmalta Natsa, Taika ja Tinde)

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy hyvin se, miten Natsa on kehittynyt tuon damin PITÄMISEN suhteen. Näin niitä palautuksia pitäisi ottaa vastaan pikkupennusta lähtien, mutta Natsa ei silloin vielä kestänyt dami suussa yhtään ylimääräistä. Eli koira vastaan ja rapsuttelut ja sitten vasta dami pois.

(Kuva: Tiina Hukka)

Loppuun vielä lyhyt video, josta on (heikosti kylläkin) nähtävissä, miten meillä kulutetaan Joulupukin tuomat koirankeksit:


 
Seuraavaksi askarrellaan dameihin lisää muoviliuhaketta, jotta pystyttäisiin edes jotenkin harjoittelemaan kunnollisia markkeerauksia tässä lumessa...

maanantai 23. tammikuuta 2012

Uuden vuoden aloitus

Kohta ollaan jo tammikuun lopussa, huh huh... Talvinomet ja kevään ekat kokeet tulee ihan liian kovaa vauhtia. Ei meillä olla vielä ollenkaan valmiita! Niin, kuka käskee niihin osallistumaankaan...

Natsalla oli ekat juoksut joulukuussa. Juoksujen jälkeen se alkoi kasvattaa tissejä ja mahaa ihan urakalla. Olihan se lihotuskuurillakin ja se nyt sitten tuntui tosiaan tepsivän... Tissit kasvoivat sen verran kovasti, että kotiväelle tuli kauhun tunteita... Ylimääräiset koiranjäljet kotipihassa pisti ajatukset pyörimään vinhaa vauhtia ja lopulta oli pakko käydä eläinlääkärillä varmistamassa, ettei vaan nyt ole jonkinlaista vahinkoa sattunut. Vaikkei todellakaan kukaan ole mitään nähnyt, mutta ajatukset yhdistettynä koiran muuttuvaan ulkonäköön aiheuttivat menetettyjä yöunia. No, tyhjä se on, 100 % varmasti. Hienoa... Tissit sillä kasvaa edelleen, luonteessa en ole huomannut muutoksia. Eli valeraskausoireita on...

Viikko sitten olin kuuntelemassa Aholan Pauliinan luentoa koiran koulutuksesta. Ihanaa perusjuttua, mutta AH, NIIN TÄRKEÄTÄ! Mä päätin silloin Natsan tullessa meille, että se saa kasvaa aika vapaasti ja haen sille vauhtia enemmän kun tottelevaisuutta liian nuorena. Pauliinaa kuunnellessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mulla on nyt 11kk pentu, joka on loppujen lopuksi vähän liiankin hyvin käsissä, mutta vauhdikkuutta ja räväkkyyttä saisi olla himppasen lisää. Taas sama homma, koskahan sitä oppis... Ei koirassa mitään vikaa ole, ittepähän oon kouluttanu... Siispä päätin nyt sitten tehdä Natsalle enemmän vauhdikkaita paukkuja, varsinkin lumihankeen, koska lumiset damit saa sen vähän roikkumaan damilla ja kanto-otteen huononemaan. Lumiset damit se myös sylkee rumasti jalkoihin, mutta kyykkyyn meno ja kehut sekä silitykset saa sen kantamaan damia pidempään. Kyllä tästä on hyvä jatkaa harjoituksia, täytyy vaan aina vähän muistaa miettiä, mitä kannattaisi itse tehdä!

Yksin treenatessa ollaan nyt hyödynnetty lunta polkujen muodossa. Hajualueen ylitystä ollaan vähän harjoiteltu. Se on Natsalle vielä tässä vaiheessa vaikeaa. Sillä on hyvä nenänkäyttö ja se tykkäisi varmistaa, että oliko tässä jotain. Myös suuntien alkeita helpoilla tehtävillä olen tehnyt sekä pillipysäytystä sisällä.

Piko on päättänyt heittäytyä ihan täysin oloneuvokseksi. Kaikki käskyt menee kun kuuroille korville ja sille riittäisi hyvin vaan kaksi lyhyttä ulkoilukertaa päivässä ja muuten pehmeällä sohvalla makoilua... No, eihän sitä niin helpolla päästetä ja kyllä se sitten lenkillä innostuukin pyrähtelemään ihan kunnolla! :)

Pikkasen on tylsät nämä kirjoitukset ilman kuvia, mutta kun ei tuo aurinko ole juuri viime aikoina näyttäytynyt... Sitä odotellessa... Ei siihen muuten enää kauaa ole! :)