Kohta ollaan jo tammikuun lopussa, huh huh... Talvinomet ja kevään ekat kokeet tulee ihan liian kovaa vauhtia. Ei meillä olla vielä ollenkaan valmiita! Niin, kuka käskee niihin osallistumaankaan...
Natsalla oli ekat juoksut joulukuussa. Juoksujen jälkeen se alkoi kasvattaa tissejä ja mahaa ihan urakalla. Olihan se lihotuskuurillakin ja se nyt sitten tuntui tosiaan tepsivän... Tissit kasvoivat sen verran kovasti, että kotiväelle tuli kauhun tunteita... Ylimääräiset koiranjäljet kotipihassa pisti ajatukset pyörimään vinhaa vauhtia ja lopulta oli pakko käydä eläinlääkärillä varmistamassa, ettei vaan nyt ole jonkinlaista vahinkoa sattunut. Vaikkei todellakaan kukaan ole mitään nähnyt, mutta ajatukset yhdistettynä koiran muuttuvaan ulkonäköön aiheuttivat menetettyjä yöunia. No, tyhjä se on, 100 % varmasti. Hienoa... Tissit sillä kasvaa edelleen, luonteessa en ole huomannut muutoksia. Eli valeraskausoireita on...
Viikko sitten olin kuuntelemassa Aholan Pauliinan luentoa koiran koulutuksesta. Ihanaa perusjuttua, mutta AH, NIIN TÄRKEÄTÄ! Mä päätin silloin Natsan tullessa meille, että se saa kasvaa aika vapaasti ja haen sille vauhtia enemmän kun tottelevaisuutta liian nuorena. Pauliinaa kuunnellessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mulla on nyt 11kk pentu, joka on loppujen lopuksi vähän liiankin hyvin käsissä, mutta vauhdikkuutta ja räväkkyyttä saisi olla himppasen lisää. Taas sama homma, koskahan sitä oppis... Ei koirassa mitään vikaa ole, ittepähän oon kouluttanu... Siispä päätin nyt sitten tehdä Natsalle enemmän vauhdikkaita paukkuja, varsinkin lumihankeen, koska lumiset damit saa sen vähän roikkumaan damilla ja kanto-otteen huononemaan. Lumiset damit se myös sylkee rumasti jalkoihin, mutta kyykkyyn meno ja kehut sekä silitykset saa sen kantamaan damia pidempään. Kyllä tästä on hyvä jatkaa harjoituksia, täytyy vaan aina vähän muistaa miettiä, mitä kannattaisi itse tehdä!
Yksin treenatessa ollaan nyt hyödynnetty lunta polkujen muodossa. Hajualueen ylitystä ollaan vähän harjoiteltu. Se on Natsalle vielä tässä vaiheessa vaikeaa. Sillä on hyvä nenänkäyttö ja se tykkäisi varmistaa, että oliko tässä jotain. Myös suuntien alkeita helpoilla tehtävillä olen tehnyt sekä pillipysäytystä sisällä.
Piko on päättänyt heittäytyä ihan täysin oloneuvokseksi. Kaikki käskyt menee kun kuuroille korville ja sille riittäisi hyvin vaan kaksi lyhyttä ulkoilukertaa päivässä ja muuten pehmeällä sohvalla makoilua... No, eihän sitä niin helpolla päästetä ja kyllä se sitten lenkillä innostuukin pyrähtelemään ihan kunnolla! :)
Pikkasen on tylsät nämä kirjoitukset ilman kuvia, mutta kun ei tuo aurinko ole juuri viime aikoina näyttäytynyt... Sitä odotellessa... Ei siihen muuten enää kauaa ole! :)