Marraskuulumiset

Pikon haava on alkanut parantua mukavasti. Parin ekan päivän jälkeen annoin parafiiniöljyä pari kertaa pienen annoksen, jotta alkais suoli toimia. Piko oli pari päivää melkoisen kipeänä, mutta sitten alkoi selvästi helpottamaan.  Selkeä parantumisen merkki oli mun mielestä se, että Piko alkoi ulvoa surkealla äänellä, kun näki mun kädessä damit ja lähettiin Sissin kanssa autolla. Naapuri vaan kertoi tästä äänen avauksesta... :) En silti ole vielä päästänyt sitä vapaaksi pihalle, koska juoksukohtaus on taattu... Pikon juoksukohtaukset on yleensä melkoisen nopeita ja rajuja... Perjantaina tikin poistoon. Yksin jäädessään ja öisin olen pitänyt sillä kamalaa kauluria, koska hieno "paituli" ei millään suostunut pysymään Pikon päällä. Onneks tuli näin hyvät kelit, eikä tartte pelätä, et kuraa menee haavaan.

 

 

Sissin kanssa on menneellä viikolla treenattu pari kertaa. Taas jätettiin yhdelle pellolle dami odottelemaan lumen sulamista... Kyllä voi helposti hukkua dami, vaikka on muka vähän lunta ja (muka) koiralla hyvä nenä. No on Sissillä mun mielestä ihan hyvä nenä! :)

Luovutuksia olen yrittäny Sissin kanssa harjotella ja niitä pitää viel harjotella lisää. Sisällä homma pelaa yllätys yllätys aika hyvin, mut ulkona on toinen juttu. Viime aikoina on onneksi intoa ollut noutoihin, ehkä pitäis joskus sitä malttiakin harjotella ihan oikeissa markkeerauksissakin...

Tänään käytiin kirpeässä pakkassäässä treenaamassa ensin dameilla ja sit vähän fasaanillakin. Tehtiin linjaa (käveltiin koko ajan kauemmaksi dameista), ennätyspitkää lopuksi Sissille ja oon siihen ihan tyytyväinen. Paitsi ne luovutukset... Lopuks fasaani ja sehän meni taas ihan nyppimiseks ja kettuiluks.. HÖH. Illalla otin kertausharjotukset ja tipu nousi nopeemmin eikä kertaakaan ravistellut. Ehkä paineen alla oleminen aiheuttaa helposti tuon ravistelunkin. Joka tapauksessa siihen on nyt puututtava. Jotenkin.

Kuvat alla: Pia Riiheläinen

Ens viikolla olis taas pari arkivapaata ja pääsis Sissin kanssa valosan aikaan treenaamaan. Ne on käytettävä hyödyksi. Ja kohtahan tässä jo juhlitaan Sissin 1-vee synttäreitäkin! :)

Pikon kuulumiset lyhyesti

Pikolle tehtiin tänään sterilointi. Noita-siskon kuolema aiheutti ylimääräistä jännitystä nukutukseen... Jäin uteliaana katsomaan, kun maha avattiin ja täytyy vaan taas todeta, että on se siistiä hommaa, kun sen osaa. Nimittäin eipä juuri verta näkynyt! Ei annettu Pikolle herätyspiikkiä. Äsken, yhdeksän tunnin pötköttelyn jälkeen se singahti ylös ja ohjailin pahasti horjuvan koiran suoraan pihalle. Taitaa olla masu vähän kipiä, kun niin hitaasti ja varovasti kävi asiansa hoitamassa. Sen jälkeen taas lepäilyä...

Piko punnittiin eläinlääkärissä ja vaaka näytti 22,3 kg. No joo, onhan se päässy vähän hoikistumaan, mutta voisin vaikka vannoa, että nyt vaaka näyttäis 20 kg. Kyllä se niin reppanalta näyttää... Täytyy ehkä vähän lisätä ruuan määrää... :)

Vuosi paketissa

Koekausi päättyi pari viikkoa sitten Hauhon wt-kokeeseen. Päätin kuitenkin lähteä sinne kokeilemaan ulkomaisten tuomareiden suunnittelemaa koetta ja hakemaan kokemusta muutenkin itselleni. Pikon piste-ennätys avoimessa luokassa parani kyllä, mutta eipä silti voi juuri hurrata... AVO0 siis tuloksena. Homma kaatui jo ennenkuin alkoikaan eli karkaaminen heti ekalla rastilla! Toka rasti oli ainoa, joka meni hyvin, älyttömän helppo lähihaku, siitä 18 pistettä. Kolmas rasti tosi vaikea kakkosmarkkeeraus ja ekaks heitetty dami piti noutaa ensin. ja sen Piko löysikin, mut mun mielestä seisoskeli taas hetken damin päällä. Vika rasti walk up parin kanssa ja siitä molemmille koirille kaksi ykkösmarkkeerausta. Toisen damin Piko löysi hyvin, mut eka heitto meni ihan mun hitauden piikkiin (ei ollut juuri ajatukset enää kasassa tässä vaiheessa) eikä Piko nähnyt heittoa.

Pikon kohdalla nome-wt-puolella ei tänä vuonna menestystä tullut. Jos kaikista kokeista tulee nolla, niin peiliinhän sitä saapi katsella... Onneksi mejä-puolella kaikista kokeista tuli sentään tulos ja yksi ykkönenkin, niin edes vähän lohduttaa. Ensi vuonna odotuksissa olis sitten pari ykköstä lisää... :)  Jos kaikki menee hyvin, lähtee Piko sterilointireissulle vielä tämän vuoden aikana. Ei sitten tulevaisuudessa voi ainakaan hormooneja syytellä enää ihan täysin...

Sissi kävi tänään verijäljellä, noin 300 metrin pituisella. Kyllä labradoreilla tuo jäljestys on niin verissä, että ei juuri tartte kehottaa matkaan. Sissi olisi myös halunnut kaahata täysiä juosten jäljen läpi... On muuten paljon helpompaa pidellä pikkukoiraa, kun isompaa, jolla alkaa olla jo aika paljon voimia vetää!  Toivottavasti Sissi starttaa myöskin ensi kesänä mejä-kokeessa. Sissin kanssa pitää hioa vielä jonkin verran yhteistyötä, jotta alkais riistatkin tulemaan paremmin käteen. Toistaiseksi se on katsonut parhaaksi vaan jemmata niitä itselleen, nuolla ja syödä tai riepotella..... Ei hyvä. Riistat sitä kuitenkin kiinnostaa sen verran, että en edelleenkään ole asiasta huolissani. Sissin kanssa on treenailtu edelleenkin perustottelevaisuutta, vauhdikkaita noutoja dameilla ja pallolla:

Treffattiin Sissin Zeta-siskoakin tässä pari viikkoa sitten. Tehtiin riistatreeniä ja lopuksi pakolliset poseeraukset, Sissi vasemmalla:

(Zeta istuu lytyssä, on se oikeasti vähän Sissiä isompi)