Niin pimeää ja sateista on ollut viime kuukaudet, että ei ole yhtään valokuvaa laittaa tähän tekstiin. No, nyt alkoi vihdoin pakkaset että ehkä se tästä. Kevättä kohtihan tässä jo mennään, vaikkei talvi ole vielä alkanutkaan...
Zili kokee nyt kovia. Sillä oli loppuvuodesta matoja. Todella inhottavaa. Johtunee YYA-sopimuksesta kissojen kanssa ja nyt kävi sitten näin. Pari plussa-astetta ulkona jatkuvasti on taannut sen, että ojissa riittää vettä ja Zilin on melskattava niissä vähintäänkin puolet lenkeistä, joten loppuvuodesta sille iski myös melko kivulias vesihäntä. Annoin yhden kipulääkkeen ja sillä se meni hyvin ohi. Mutta ei kahta ilman kolmatta ja toissapäivänä sillä todettiin keuhkoputkentulehdus. Se alkoi röhkiä, kuin se koirien röhköpossu-lelu ja yritti kakoa, muttei mitään tullut ulos. Kuumetta tai muita oireita ei ole ollut. No, diagnoosi oli toisaalta helpottava, ettei ainakaan kennelyskää nyt sitten pitäisi olla, mitä aluksi pelkäsin. Lääkkeillä ja rauhallisemmalla liikunnalla pitäisi mennä ohitse. Ja sitten vaan toivotaan, ettei tartu toisiin koiriin... Zili itsehän on sitä mieltä, että hän on ihan terve ja valmiina lenkille ja treenaamaan. Nyt sitten täytyy koittaa keksiä sen päälle jotain rauhallisempaa sisätekemistä...
Selväksi ainakin tuli se, että Zilin vakuutusta ei kannata irtisanoa ehkä ikinä. Tekevälle sattuu ja Zili nyt on melko tekevä... ;) Jännää, että mitään noista kolmesta ei ole meidän koirilla ennen ollut, mutta nyt sitten on. No, eipä tässä hätiä, nyt on ihan hyvä aika sairastaa ja pitää taukoa ja keväämmällä sitten taas treenataan enemmän.
