Joulu tuli ja meni. Sissi otti kaiken ilon irti ensimmäisestä joulustaan meillä... Se kaatoi kuusen kolme kertaa, levitteli koristepallot ympäri kämppää, luonnollisesti tuhosi myös useita kuusenkoristeita. On sillä varmaan ollut hauskaa! Kolmannen kaadon aikaan olin itse kotosalla, toisessa huoneessa, ja rysähdyksen jälkeen annoin pientä palautetta. Sen jälkeen on kuusi saanut olla rauhassa...
Vuoden viimeisenä päivänä Sissi otti krapulat Pärnäsen käsittelyssä Lahdessa. Kyynärät lähti nollina, silmät terveet, toinen lonkka arviolta A/B ja toinen lähti C:nä. Eli ei mitään hälyyttävää, odotellaan vastausta sitten Kennelliitosta. Röntgen-pöydällä kävi myös ilmi, että Sissin toinen jalka on noin 1cm pidempi kuin toinen. Se on kuulema melko paljon tuon kokoiselle koiralle, mutta ei pitäisi haitata normaalissa rasituksessa.
Syksyn ja talven aikana Sissin tulevaisuus on ollut kovasti mietinnässä. Se kun ei ole kehittynyt fyysisesti eikä henkisesti mielestäni täysin normaalisti. Pieni koko ei sinänsä menoa haittaa, mutta tuo henkinen jälkeenjääneisyys on merkittävä este ja varsinkin erittäin suuri hidaste koulutuksen etenemisessä. Fiilikset on vaihdelleet laidasta laitaan, varsinkin sen suhteen, että onko tämä nyt ihan kesken kaiken luovuttamista ja periksi antamista... Mutta jotenkin on vaikea opettaa Sissille uutta tai vaatia sitä kehittymään, jos viesti ei mene millään perille. Eniten meidän arkea Sissin kanssa vaikeuttaa sen sisäsiisteysongelmat. Pärnäsen tutkimuksissa tähän ei syytä löydetty, joten saattaa hyvinkin liittyä tuohon jälkeenjääneisyyteen. Uskon ja todella toivon, että se vielä jonain päivänä olisi täysin sisäsiisti.
Sissi itse ei tästä olotilasta kärsi mitenkään. Se mennä pomppii mukana. Pikkuhiljaa on kypsynyt mielessä päätös lopetella Sissin tavoitteellista treenaamista. Hankala ja vaikea päätös, mutta samalla todella helpottava. Sissi jää meille kuitenkin asumaan ja viettelee normaalin kotikoiran arkea. Sillä on mahtava luonne, kaikkia ihmisiä kohtaan avoin ja vauhdikas. Se saattaa vierailla joskus jossain treeneissä lähinnä Pikon vauhdittajana, ehkä Talvinomessa, kuka ties joskus taippareissakin tai mejässä, mutta en aio sitä sen kummemmin treenata.
Pään sisäisiä "vikoja" on vaikea tutkia. Ja kallista. Googlesta löytyy tietenkin jos jonkinmoista luettavaa, mutta toistaiseksi ei toimenpiteitä tehdä. Ainakaan niin kauan, kun Sissillä on hyvä olla. Se kiusaa Pikoa minkä jaksaa ja hölmöilee omiaan. Sille saa nyt jo vähän hymyilläkin... :)
