Riistatreeniä

Nyt täytyy heti kirjoittaa, kun kerrankin ehtii... Tälle päivälle oli suunnitteilla riistatreeniä Natsalle ja treenikaveri Dorikselle (Jummi-Jammin Teerenpeli). Sulamassa oli lokki, sorsa ja 4 varista. Tarkoituksena oli tehdä ainakin kunnon hakuruutu.

Hakuruutuun otettiin yksi koira kerrallaan ja se jäi lähetyspaikalle odottamaan, kun ruutu täytettiin. Natsalle näytin lokin ennen hakua ihan vaan siksi, että se ei ole riistaa nähnyt pitkään aikaan. Mutta haku oli siis ihan täysin motivoitu. Natsa teki erittäin tehokasta työtä. Sillä oli nenä hyvin mukana ja koska intoa riitti, haetutin sitten samantein kaikki kuusi riistaa... Ruutu oli suunnilleen taipparihaun kokoinen ja erittäin hyvin kyllä teki homman! :)) Ainoat kauneusvirheet tuli luovutuksissa, mutta nekin parani loppua kohden ja mun vaan pitää olla itte vähän tarkempi, kun Natsa ei varsinaisesti tule mulle tarjoamaan sitä lintua...

Doriskin suoriutui hausta erinomaisesti. Sillä on vauhtia enemmän kun laki sallii, mut onneks nenäkin tuli matkassa mukana, vähän ehkä myöhässä kylläkin välillä... ;)

Lopuksi tehtiin vielä taipparipituinen laahausjälki variksilla ja jäljen päässä köllötteli lokki. Minna veti Natsan jäljen, ettei ainakaan emännän Meindlit hajustais jälkeä liikaa. Ensimmäistä kertaa Natsa jäljesti jopa melkein koko jäljen ihan oikeasta kohtaa ja toi lokin kivasti käteen. Ai että, kyllä oltiin tyytyväisiä! :)) Treenin päälle vielä pitkä lenkki, niin nyt on ainakin hetken kotonakin rauhallista! Nyt ei tarvi taas lintuja sulatella vähään aikaan, mutta sitä pupua pitäs kyllä jostain etsiä. Joka tapauksessa tästä on hyvä jatkaa taas harjoituksia! :)

Natsan kuulumisia

Uuteen vuoteen uudella blogin ulkoasulla. Tuo Lauttarannan- nimi ei ole mikään virallinen, vaan ihan täysin epävirallinen. Meillä on tuossa lähirannassa ollut joskus muinoin lauttaliikennettä ja se on koirien lähes päivittäinen uintipaikka. Olen joskus kyllä ajatellut, että jos mulla olisi kennelnimi, niin yksi vaihtoehto voisi olla juuri tuo Lauttarannan... Sit kun on sellanen narttu, jolla voisi... No, ei nyt mennä asioiden edelle... :)

Joulu on nyt vietetty ja kohti vuoden vaihdetta mennään. Natsalla alkoi juoksut muutama viikko sitten, eli noin 9kk iässä. El Muchos Buenos Nachos on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana kovasti. Ja ennenkaikkea hyvään suuntaan! Jossain vaiheessa kesällä/syksyllä tuntui, että pentu osaa tulla sivulle istumaan vain ja ainoastaan silloin, kun on ruoka-aika, mutta yhtäkkiä huomasin, että oppi on sittenkin mennyt perille vähän syvemmällekin. Yhtäkkiä mulla onkin treenissä koira, joka osaa jo tulla sivulle ja pysyy siinä hiljaa paikoillaan.

Myös syksyn palautusvaikeudet on parantuneet huomattavasti. Tein päivittäisiä toistoja sisällä luovutuksissa ja muutamassa ulkotreenissä juoksin koiraa karkuun piiiitkän matkaa. Sitten yhtäkkiä Natsa toikin damit suoraan ilman kaarroksia! Hyvä Natsa! Daminkanto-ote on vielä pääosin huono, mutta sitäkin työstetään, enkä ole sen antanut häiritä sen suuremmin. Hyvästä otteesta aina kehutaan.

Natsan treenit on pääosin olleet vielä lyhyitä ja helppoja, hyviin onnistumisiin päättyviä tehtäviä. Silloin tällöin on kuitenkin kokeiltava rajoja ja vähän vaikeutettava ja pidennettävä matkoja ja sitten taas palataan vähän taaksepäin. Hyvin on pentunen jaksanut ne muutamat pidemmätkin treenit, eikä lamaannu, vaikkei joku tehtävä heti onnistuisikaan.

Teknisesti on vielä paljon treenattavaa esimerkiksi seuraamisen, taaksepäin lähtemisen, pillipysäytyksen, lähihaun ja sivusuuntien kanssa. Sokkolinjoja ei missään nimessä tässä vaiheessa olla vielä tehty, muutamia muistipaikkoja kylläkin. Hakua on tehty pariin kertaan ja irtoaa kyllä ihan mukavasti. Damin vaihtotreeniä olisi tehtävä jossain vaiheessa..... ;) Jospa tässä lähipäivinä ehtisi myös riistatreeniä tekemään. Paljon on vielä tekemistä ja harjoiteltavaa, mutta hyvään suuntaan on Natsa menossa!

Ensi vuotta olen jo vähän katsellut kalenteri kourassa, kovasti olisi penskalle suunnitelmia, mutta kahtotaan sitten minkälaisessa kunnossa kakara on. Labbisleirille olisi mukava päästä, jos vaan aikataulut natsaa...

Vuosi lopuillaan

Päivitykset on taas jääneet vähemmälle... Pikon jälkivalious vahvistui, saatiin plakaatti kehystettynä seinälle ja sen kunniaksi juotiin hyvät kahvit. Eka ja vika kerta, kun Piko saa syödä suoraan pöydästä. Mutta olihan se sen arvoista!

Hieno rivistö Pikon mejä-kokeista lopulta muodostuikin, yhteensä 11 koetta, joista 5 x 1-tulos, 4 x 2-tulos ja 2 x 3-tulos. Saas nähdä, kuinka sitä ensi kesänä innostuu, kun suurin tavoite on täytetty. Piirinmestaruuksiin, SM-kokeesta puhumattakaan on meidän ihan turha haaveilla pääsystä. No, sen näkee sit ens kesänä.

Alkukesästä Piko oli vielä wt-treenissä ihan mukana, mutta eipä sitä sitten kokeeseen asti lähdetty, kun ei siitä minusta enää avo-luokkaan ole kisaamaan. Natsan tukena se on silloin tällöin treenissä, ja se tekeekin Natsalle ihan hyvää.

Natsan pentutreffit pidettiin Paukun Majalla lokakuun puolella. Yläpuolella Riiheläisen Pian ottama hieno kuva koko porukasta. Oikeassa reunassa myös Ile-iskä.

Natsan treenissä pidettiin vähän taukoa noudoista. Palautukset ja kanto-ote alkoivat olla niin huonot, että katsoin parhaaksi ottaa hetken mietintätauon. Luovutuksia on nyt sitten tauon jälkeen harjoiteltu ahkerasti sisätiloissa ja siellä ne sujuukin ihan hyvin, mutta ulkona on vielä hiukan hapuilua. Vaativat siis vielä kovasti harjoitelua. Itse noudot, tehtävät, Natsa suorittaa hienosti. Ei me mitään vaativia olla tehtykään, mutta intoa ja vauhtia löytyy ja se on hyvä juttu! Hyvällä mielellä tästä jatketaan kohti ensi kesää... :) Ai niin, Natsa oli muuten viime punnituksessa huimat 21,8 kg, se on saanut vihdoinkin vähän rasvaa ympärilleen!

Sissi muutti kesän alussa meiltä pois. Kauaksi se ei lähtenyt, vaan tuohon muutaman kilometrin päähän ja ihan tuttuun porukkaan, josta ei varmasti kiertoon lähde. Se on tarkoitus steriloida lähikuukausina. Tämä oli hyvä päätös varsinkin Sissin kannalta, nyt se saa olla ainoa koira ja saa kaiken haluamansa huomion.

Pikosta JVA!

Niin se kesä mennä humpsahti. Edellisen päivityksen jälkeen ollaan käyty Pikon kanssa Kaakon omassa mejä-kokeessa, josta tuloksena voi2. Jättipotti ja ilon päivä oli kuitenkin 11.9, jolloin tuli se odotettu kolmas ykkönen ja jälkivalioanomuksen sai laittaa menemään! Hiano hetki! Kun ekan oman koiran kanssa saavuttaa edes jonkun valion arvon, niin voi olla kyllä tyytyväinen. Ei ne valionarvot aina kaikille ihan ilmaiseksi taivaasta putoile. Ilmaiseksi ei ainakaan... ;)

Loma hujahti ohitse ja tarkoitus oli treenata wt-koetta silmällä pitäen. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että eiköhän Pikon wt-ura ole taakse jäänyttä elämää. Kun ei niin ei, minkäs teet. Natsan treenikaverina siitä on korvaamaton apu kyllä tulevaisuudessa. Markkeeraukset se saattaisi vielä hyvinkin hoidella, mutta potku linjalle lähtöön puuttuu täysin, vaikka kuinka motivoisi. Mejä-puolella Piko on luonnonlahjakkuus ja se koeura on vielä mietinnässä, kattellaan ensi kesänä, josko tasainen tulostaso saisi vielä jatkoa.

Mukavan määrän ihania muistoja on Piko kuitenkin aiheuttanut. Jännästi sitä muistaa suurimman osan noista pokaaleista, milloin tuli eka AVO1, VOI1, puhumattakaan siitä upeasta ja mahtavasta wt:n ALO1-tuloksesta!

Natsan kanssa jatketaan huomenna taas kenttäkoulutuksessa. Mukavan rennosti se on kentällä ollut.

Tässä Natsa harjoittelee taaksepäin lähtemistä:

Mökkeilyä ja mejäilyä

Kesäloman alkajaisiksi pakkasin koirat autoon ja painelin mökille pariksi päiväksi. Tarkoitus oli olla tekemättä yhtään mitään. Mitä nyt tietty metsälenkkejä ja pari damin heittoa...

Natsa:

Yhteisuintia:

Natsa harjoitteli laiturilta hyppäämistä:

Ja Pikokin hyppäsi:



Lauantaiaamuna siirryttiin Tammelaan Labbiskerhon mejä-kokeeseen. Kahtena edellisenä vuotena sieltä oli tuliaisina ykkönen, mutta nyt kävi toisin. Tulos voi3 26/50 pistettä. Kirjoitan tähän nyt poikkeuksellisesti tuomarin koeselostuksen, niin mukavan tekstin Jari Salokanto kirjoitteli.

Piko sukelsi metsään alkumakuun tutkimisen jälkeen vauhdilla ja varmuudella sekä taitoa osoittavalla määrätietoisuudella. Ohjaaja saa kiristettyä ohjaimen sopivan kireälle ja eteneminen on joutuisaa, mutta sopivanvauhtista. Avausosuudella aivan katkokulman tuntumassa kyykkii pari marjastajaa. He ovat onneksi myös lähellä jälkiuraa niin, että heidän tutkisensa ja tervehtiminen käy koiralta nopeasti ja paluu hommiin on myös ripeä. Katkokulman koira selvittää laajoilla kaarroksilla rengastaen siten kirsunsa eteen veriuran uuden alun. Toisella osuudella tapahtuu jotain yllättävää ja odottamatonta. Koiran kirsu nousee hieman ylös ja se tekee 90 asteen kulman kuin viivottimesta vedettynä ja lähtee häntä heiluen seuraamaan hieman metsittynyttä polkua. Riistaa on sitä pitkin ilmeisesti kulkenut läheiselle lammelle ja hajut houkuttelevat myös koiran mukaansa ja se joudutaan kutsumaan sieltä takaisin. Valitettavasti tulemme tälle samalle polulle viimeiselläkin osuudella ja tulos on aivan sama: riistan jäljet vetävät muuten niin taitavan verijälkikoiran mukaansa vastustamattomasti. Koiralle osoitetaan jälleen jäljen paikka oppaan toimesta. Loppuosuudella on muutama muukin pitkähkö kierros, joissa koira käy testaamassa kykyjään löytää takaisin verijäljelle, mutta niistä se selviytyy rivakasti omilla taidoillaan takaisin jäljelle. Makuut koira merkkaa melko hyvin, joskaan ei liiemmälti kuluta aikaa niiden nuuskimiseen. Kaadolle tulee sivusta ja nappaa sorkan suuhunsa. Epäonnistumisen paikat olivat sivuista katsoen hieman odottamattomat. Koira on niin uskollisen tuntuinen verijäljelle. Mutta ne osoittivat myös, että pieni lisäharjoitus saattaa tehdä hyvää.

Tälläista runoilua saisivat harrastaa muidenkin lajien tuomarit! Tulos kyllä hiukan harmitti, mutta Pikon tasaisen varma tuloskunto sai kuitenkin jatkoa. Kyllä se yksi ykkönen sieltä vielä joskus tulee. Pikon suunnattoman kaunis ja rauhallinen keskittyminen jäljelle tiellä odotellessa ei kerro mitään metsän tapahtumista. Kun se pääsee jäljelle, niin seuraava kilometri mennäänkin sitten aikamoista haipakkaa naru kireällä ja ohjaajan sormet sinisenä. Etureidet kyllä vahvistuvat, kun sen vauhtia yrittää hillitä. Sen into jäljestää on niin upeata katseltavaa! Ei uskoisi, kuinka rankka voi olla noin kilometrin mittainen matka metsässä. Koira on ihan puhki hetken aikaa, ohjaaja, opas ja tuomari aivan hiestä märkinä. Noh, tätä jatkamme siis vielä... Labbiskerhon järjestelyt olivat jälleen kerran todella onnistuneet ja palkintopöytä varmasti yksi parhaimmista!   

Metsästyskausi aloitettu

Eilen ammuttiin Natsalle ensimmäiset haulikkolaukaukset. Pentunen sai katsella, kun Piko haki markkeerauksen aika pitkältä matkalta. Sitten siirryttiin sen verran lähemmäksi, että saatiin Natsalle heitettyä laukauksen jälkeen markkeeraus ja sehän hoiti sen hienosti, palautti jopa käteen! Ei minkäänlaista pelästymistä, terävöityi vaan sopivasti.

Tänään aamulla kello 3.45 herätys ja pellon laitaan kyyhkysiä kyttäämään. Piko oli mukana ja saikin tehdä töitä ihan urakalla. Alkuunsa se pelleili vähän omiaan, eikä meinannut kyyhkyt kelvata, mutta sitten ilmeisesti totesi, että ei tässä ole muutakaan vaihtoehtoa ja alkoi tuomaan lintuja hyvin. Jopa pari aika hurjaa haavakkoa se toi kivasti! Laajalla haulla tuli suurin osa linnuista, jollekkin vähän ohjasin ja otti ohjausta oikein hyvin. Yhteensä aamun saldo oli 15 kyyhkyä ja 3 varista!

Iltapäivällä kävin viemässä  aamulla hajustuneelle alueelle kolme lintua itekseni ja hain Natsan sitten ulkoilemaan kanssani. :) Natsa kulki vapaana omia polkujaan:



Kyyhkyyn törmättyään se kiikutti sen mulle käteen nätisti ja innokkaasti:

Noista kuvista vois ehkä havaita pieniä lihaksiakin!?!

Välillä varpaiden väliin jumiutunut savi häiritsi PAHASTI:

Ja ai että kun häntä pysyi välillä kivasti pystyssä. Mutta niin vaan tuli tämäkin tipu käteen, huh, onneksi!

Hyvin onnistuneet treenit Natsalla ja Pikokin toimi yllättävän hyvin pellolla. Voin olla tyytyväinen! :))

Kesän kuulumisia

Kesä tuli ja meni, ei kait siitä muuta voi todeta. Aamulla saa vetää jo pitkähihasta ihan tosissaan päälle. Me ollaan asetuttu maalle ja ollaan nautittu siitä täysin rinnoin! :)

Natsa kasvaa, tällä hetkellä painoa noin 15,5 kg ja korkeuttakin alkaa olla jo ihan mukavasti viiskuukautiselle. Pientä perustreeniä on sen kanssa tehty, ei mitenkään kyllä kiirehditty. Natsa tekee innokkaasti niin vedessä, pellolla kun metsässäkin. Käteen luovutukset ei ihan vielä onnistu täydellisesti, niitä pitää harjoitella. Vauhtia on enemmän kun järkeä, eikä damit/pallot meinaa pysyä suussa mukana. Hampaat taitaa nyt olla kaikki vaihtuneet.

NATSA 4KK:

 NATSA 5KK:

Kävin Natsan kanssa vähän ihmisten ilmoillakin, kun ei olla juuri oltu kotipaikkoja kauempana. Korialla lasten Yleisurheilukisat ja Valkealassa Match Show saivat toimia testipaikkoina. Muutamalle ekalle ihmiselle piti vähän haukkua, mutta aika nopeasti kyllä rauhoittui ja hetken istuskelun jälkeen kävi mun jalkoihin nukkumaan. Osaa se siis rentoutua vieraissakin paikoissa! 

Tässä Sulevi nautiskelee Juhannuskoivujen juurella:

Piko on ilmoitettu syksyllä kahteen mejä-kokeeseen. Täytyy vetästä sille vielä jokunen harjotusjälki, samalla vois testata Natsan jäljestämistä verellä.

Kaakkolaiset on taaskin pärjänneet kokeissa hienosti. Konnasta tuli KVA!!!! Natsan äippä Tinde sai VOI1, Natsan täti Tempo AVO1, Arja ja Loonie AVO1. Ja lukuisia muita ykkösiä... Huoh, ehkä mekin joku päivä... :)

Tulevana viikonloppuna pidetään peukkuja tutuille Derbyssä ja Mestaruudessa... Kohta alkaa Kaakon kenttäkoulutuksetkin, pääsee Natsa taas ihmettelemään uusia tuttavuuksia.

Kesä ja kärpäset

Kesä etenee huimaa vauhtia, ei meinaa perässä pysyä. Me siirryttiin maalle asumaan, nyt on pikkusen isompi piha, jossa koirat pääsee juoksemaan. Paikkahan on koirille tuttu jo ennestään, niin sen suurempia muuttoahdistuksia ei ole ollut näkyvissä.

Pikon koekausi käynnistyi viime viikonloppuna mejä-kokeessa Voikkaalla. Piko jäljesti hienosti uransa parhaimman suorituksen, tuloksena VOI1 ja luokkavoitto. Pisteitä tuli 45/50. Tuomari Aila Pekkarinen kehotti useasti hiljentämään vauhtia ja tällä kertaa etenimmekin niin hitaasti, ettei ikinä ole tuolla tavalla metsässä "hiivitty". Mutta jos kerta tulos on toi, niin voishan sitä vielä ainakin kerran käydä hiipimässä... ;) Yksi ykkönen puuttuu vielä valioitumisesta. Seuraaviin kokeisiin tähdätään syksymmällä, nyt on muuttohommia ja Natsankin kanssa pitäisi joskus vissiin tehdä jotain?!? Natsan täti voitti Voikkaalla avoimen luokan.

Avoimen luokan voittaja "Miina" Hardrocks Silver Shilling vasemmalla, Piko oikealla.

Vahtikoirat portilla:

Natsa kasvaa...

Kaakon Leiri tuli vietettyä viime viikonloppuna. Ihan hyvin se loppujen lopuksi meni ja Maaritin&Timon ruokien kanssa ei tarvinnut omia eväitä syödä, kyllä oli niin hyvät! Pienien pohdintojen jälkeen päädyin ottamaan pelkästään Natsan leirille mukaan, Piko ja Sissi olivat hyvässä hoidossa. Hiace oli varusteltu niin hienoksi asuntoautoksi, että iso häkki takasi Natsalle turvallisen ja rauhallisen paikan ja siellähän me sitten nukuttiin yökin. Natsa sai nauttia vapaudesta silloin, kun muita koiria ei juurikaan ollut paikalla.  Leirivalokuvia on ladattuna galleriaan. Aluksi Natsa ihmeteli väen paljoutta, mutta loppua kohti alkoi silmin nähden rentoutumaan ja olen tästä ratkaisusta erittäin tyytyväinen. Kotiin tullessa tutut tuoksut sai Natsan nukkumaan retkikassiin...

Olen nakellut Natsalle silloin tällöin palloa ja kivasti se sen perään sinkoaakin. Damin kanssa ei toimi vielä ihan yhtä hyvin, joten pysytään pallossa. Täytyy vaan muistaa, että tekee tätä "treeniä" silloin, kun pennussa on virtaa, väsyneenä siitä ei tule mitään. Istumista ja paikallapysymistä sekä tietenkin luoksetuloa ollaan harjoiteltu. Natsa on erittäin helppo motivoida ruualla, on ehkä jopa Pikoakin ahneempi ja se on jo paljon! Natsan vatsan seudun "liikalihavuus" on alkanut valua jalkoihin, jotka kasvavat nyt pituutta. Vauhtia alkaa olemaan jo kunnolla. Natsaa ärsyttää valtavasti, kun se ei pysy Pikon perässä, joten se saa siitä hyvää juoksutreeniä... ;)

Natsa on aika tiukka täti, saas nähdä mihin sen kanssa vielä joudutaan. Tai päästään, toivottavasti. Sillä on nyt jo se pilke silmäkulmassa, että "enpäs tule sisälle" ja "ihan varmasti syön kaikki kävyt". Niihin vaan täytyy yrittää olla menemättä mukaan... Onneksi se on erittäin ihmisystävällinen ja tykkää olla mun kanssa touhuamassa. Tykkään siitä kyllä tosi paljon!

Tässä on Sissi selätettynä:

Piko on ilmoitettu viikon päästä mejä-kokeeseen. Toivottavasti päästään mukaan korkkaamaan tämäkin kausi.

Natsa 9vko

Reilun viikon ajan on Natsa nyt majaillut meillä. Painoa on tullut jo 6,2kg, ihan sopivaa vauhtia kasvaa tässä vaiheessa. Alkaa olemaan pennussa vauhtia jo ihan urakalla. Riehumiskohtaukset ajavat Pikon ja Sissin kauhun partaalle, eikä silloin ainakaan kukaan pysty nukkumaan... ;) Yöllä on kestänyt hyvin 6h ilman pissivahinkoja. Muutenkin Natsan mielestä on mukavampi tehdät asiat ulos, onneksi! Pennun luonnettakin ollaan päästy vähän testaamaan, kun tavattiin Doris-labbis. Tulin siihen tulokseen, että pentu osaa näköjään pitää puolensa... :)

Istumista ja luoksetuloa ollaan harjoiteltu. Natsa on iloinen hännänheiluttaja ja tekee ruuan eteen mitä tahansa. Palloa olen heittänyt pariin otteeseen. Natsa tykittää lujaa hakemaan ja tulee yhtä lujaa takasinpäin. Luovuttaminen ei vielä ihan onnistu, vaan pallon kanssa olisi sitten Natsan mielestä kiva jäädä leikkimään. Mutta hyvä alku kuitenkin!

Natsan nenä testattiin yhdellä mettäkeikalla, kun se löysi 100% varmuudella kaikki paskakasat. Erityisen tyytyväinen olen siihen yhteen pieneen kikkareeseen, joka pitkän etsinnän ja nuuskuttelun jälkeen löytyi sittenkin ja Natsa palkittiin herkkuaterialla. :) Ei jättänyt hommaa kesken, vaan oli selvästi sitä mieltä, että kyllä täällä joku tuoksu on! Natsa puree kaikkea mikä liikkuu ja kaikkea mikä ei liiku. Kaikkea pitää myös maistella myös ulkona, mutta hyvin tuntuu vatsa kestävän.

Pikolle tein kevään ekan mejä-jäljen. Alotettiin ihan siitä, mihin syksyllä jäätiin yhtään sen kaunistelematta. 500 metriä jälkeä, johon sisältyi kulmia, katko, makauksia, isojen ojien ylityksiä ja erittäin riistarikasta aluetta paskakasoineen. Ja se meni aivan loistavasti!! Yritämme päästä Kaakon mejä-kokeeseen kuun lopussa. Peltotreeniäkin ollaan nyt tehty. Jos Pikon linja olisi varmempi eikä tarvis kokeessa jännittää koiran lamaantumista, niin en epäilisi yhtään ilmottaa wt-kokeeseenkin. Nyt on kuitenkin viime kesän muistot vielä liian lähellä, enkä aio ilmottaa, vaan yritetään edetä kotitreenissä. Piko reagoi mun jännitykseen vielä toistaiseksi aivan liian rajusti eikä koe onnistu.

Natsakuvia

Sissi on yllättänyt positiivisesti ja se on ihan Natsan kaveri. Piko hiukan väistelee vielä, mutta heiluttaa jo häntää ja kestää päivä päivältä paremmin. Natsa muutti omaan paikkaansa yöpymään ja kivasti nukkuu siellä. Eli hiljaa. 

Sissi ja Natsa:

 Natsa 8-viikkoinen:

 

Piko ja Sissi:

 

Sissi:

Onnistuin nyt hävittämään kuvien linkit, eikä suurennokset toimi kaikissa kuvissa.

Natsa tuli taloon

Nyt se sitten tuli. Natsa. Eka yö meni hyvin, nukuttiin lattialla ja kerran käytiin ulkona. Natsa vaihtoi paikkaa patjalla monta kertaa yön aikana ja kävi pari kertaa nuolemassa naaman, mutta ei ole ikävöinyt. Laitan kuvia myöhemmin. Suloinen ja hauska tapaus! :)

 

Kevään kuulumiset

Eipä tässä mitään kummempia ole tapahtunut, joten päivitykset on jääneet vähiin... Pikon kanssa treenaillaan koko ajan enemmän, kunhan lumet sulavat. Kevään kokeisiin ei kuitenkaan ole asiaa, niin heikosti ollaan treenattu. Katotaan sitten syksymmällä... :)

Sissi on siirtynyt ihan täysin kotikoiraksi. Epäilyksenä on, että sillä olisi lievä vesipää. Tämä on siis EPÄILY, mutta oireet viittaisivat siihen. Vesipäät ovat usein hieman hölmöjä, hidasoppisia, sisäsiisteysongelmaisia ja väsyneitä. Lisäksi ne ovat syrjäänvetäytyviä, syrjittyjä, niillä voi olla huono tasapaino ja hahmotuskyky. Sissi on kaikkia näitä. Toivottavasti se elää kuitenkin pitkän ja kivuttoman elämän, siihen pitää vain osata suhtautua hiukan eri tavalla.

Naapuriin Minnalle muutti ihan syötävän suloinen Doris-koira. Pari kuvaa siitä:

Ensi viikolla päästään, jos kaikki sujuu hyvin, kuuntelemaan taas pikkutassujen tepsuttelua, kun pieni pentu muuttaa meille. Seuraavan koiran piti olla ehdottomasti tuollainen Doriksen värinen tummankeltainen,mutta eihän sillä värillä ole niin väliä, joten Black Bitch-ketju jatkuu.. :) Tulevan pennun kutsumanimeä ei ole vielä päätetty, mutta pentulaatikossa se sai nimet Iso Möhmerö ja Big Mama. Kertonee paljon.. :) Pentueen isoin tyttö sieltä sitten on siis tulossa meidän iloksi. Pennun molemmat vanhemmat ovat Pohjois-Kymenlaaksossa syntyneitä ja isä asuu edelleen Elimäellä ja emä Kuusankoskella, tutuista ympyröistä siis. Pentujen luona tuli sitten istuttua vähän väliä, kun olivat niin kovin lähellä... :) Vähän aikaa vielä kärvistellään rivitalossa ja sitten muutetaan lauma maalle! Jee! :))

Tässä Big Mama 6vko ottaa lepiä:

Toivottavasti koiranhankkiminen olisi nyt muutamaksi vuodeksi tehty, hirveän rankkaa tää pennun pohtiminen! ;) Tulevalle pennulle on tietysti leikkimielellä suunniteltu jo vaikka mitä, erityisesti näyttelyitä, sinne se olisi tällä hetkellä ihan valmis lähtemään. :) Katsellaan nyt kuitenkin rauhassa mitä siitä tulee ja toivotaan erityisesti tervettä elämää, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin!

Lonkkakuvat lausuttu

Sissin kuvauslausunto tuli takaisin sellaisena, kun sinne lähtikin. Eli lonkat A/C ja kyynärät 1/0. Neiti Pikkarainen pärjää näillä kyllä, vaikkei ihan priimaa olleetkaan. Lisähuomautuksena papereissa luki Vinolantio? Juu, jotain sellaistahan siellä onkin.

Sissi aloitti myös toiset juoksunsa, väli oli päivälleen 5kk eli kaksi kertaa tiheämmin kuin Pikolla. Aikamoista menoa näillä Kasari-siskoksilla. Saattaapi olla, että Sissikin ensi talvena joutuu kirurgin veitsen alle...

Pikon kanssa ei olla viime aikoina juurikaan treenattu. Lumi hankaloittaa tätä hommaa ihan urakalla. Pikoa ei kannata hankeen laittaa juoksemaan, kun se lopettaa leikin muuten ihan kesken... Maisemathan täällä on kun suoraan postikortista, mutta kyllä on puut ja sähköt kovilla.

 

 

Hyvänoloisia pentueita on taas tulossa moneenkin paikkaan, oishan se uusi harrastuskoira ihan jees, mutta katellaan nyt...

Sissin lonkat kuvattu

Joulu tuli ja meni. Sissi otti kaiken ilon irti ensimmäisestä joulustaan meillä... Se kaatoi kuusen kolme kertaa, levitteli koristepallot ympäri kämppää, luonnollisesti tuhosi myös useita kuusenkoristeita. On sillä varmaan ollut hauskaa! Kolmannen kaadon aikaan olin itse kotosalla, toisessa huoneessa, ja rysähdyksen jälkeen annoin pientä palautetta. Sen jälkeen on kuusi saanut olla rauhassa...

Vuoden viimeisenä päivänä Sissi otti krapulat Pärnäsen käsittelyssä Lahdessa. Kyynärät lähti nollina, silmät terveet, toinen lonkka arviolta A/B ja toinen lähti C:nä. Eli ei mitään hälyyttävää, odotellaan vastausta sitten Kennelliitosta. Röntgen-pöydällä kävi myös ilmi, että Sissin toinen jalka on noin 1cm pidempi kuin toinen. Se on  kuulema melko paljon tuon kokoiselle koiralle, mutta ei pitäisi haitata normaalissa rasituksessa.

Syksyn ja talven aikana Sissin tulevaisuus on ollut kovasti mietinnässä. Se kun ei ole kehittynyt fyysisesti eikä henkisesti mielestäni täysin normaalisti. Pieni koko ei sinänsä menoa haittaa, mutta tuo henkinen jälkeenjääneisyys on merkittävä este ja varsinkin erittäin suuri hidaste koulutuksen etenemisessä. Fiilikset on vaihdelleet laidasta laitaan, varsinkin sen suhteen, että onko tämä nyt ihan kesken kaiken luovuttamista ja periksi antamista... Mutta jotenkin on vaikea opettaa Sissille uutta tai vaatia sitä kehittymään, jos viesti ei mene millään perille. Eniten meidän arkea Sissin kanssa vaikeuttaa sen sisäsiisteysongelmat. Pärnäsen tutkimuksissa tähän ei syytä löydetty, joten saattaa hyvinkin liittyä tuohon jälkeenjääneisyyteen. Uskon ja todella toivon, että se vielä jonain päivänä olisi täysin sisäsiisti.

Sissi itse ei tästä olotilasta kärsi mitenkään. Se mennä pomppii mukana. Pikkuhiljaa on kypsynyt mielessä päätös lopetella Sissin tavoitteellista treenaamista. Hankala ja vaikea päätös, mutta  samalla todella helpottava. Sissi jää meille kuitenkin asumaan ja viettelee normaalin kotikoiran arkea.  Sillä on mahtava luonne, kaikkia ihmisiä kohtaan avoin ja vauhdikas. Se saattaa vierailla joskus jossain treeneissä lähinnä Pikon vauhdittajana, ehkä Talvinomessa, kuka ties joskus taippareissakin tai mejässä, mutta en aio sitä sen kummemmin treenata.

Pään sisäisiä "vikoja" on vaikea tutkia. Ja kallista. Googlesta löytyy tietenkin jos jonkinmoista luettavaa, mutta toistaiseksi ei toimenpiteitä tehdä. Ainakaan niin kauan, kun Sissillä on hyvä olla. Se kiusaa Pikoa minkä jaksaa ja hölmöilee omiaan. Sille saa nyt jo vähän hymyilläkin... :)