Pakko oli käydä ottamassa kuva. Koriallahan on Tiilitehdas, vai mikä se nyt oli...

Lisäys: Samana päivänä, kun olin ottanu ton kuvan, kyltti oli korjattu oikeaksi... Tarina ei kerro, kuinka kauan mokoma oli paikoillaan...

Aamulla lähdin into piukeena Kuuksoon tarkoituksena tehdä pitkä lenkki ja napsia valokuvia. No, en sitten osannutkaan ihan oikeasta risteyksestä kääntyä ja huomasin 35 min kävelyn jälkeen olevani takasin autolla. Ja kaikki kuvatkin oli ihan huonoja, en osaa tällä säällä saada tolla kameralla hyviä kuvia... No, en sitten viittiny enää lähteä uudelle kävelyreissulle vaan käytin hyvän risteyskohdan hyväkseni ja treenasin Pikon kanssa suuntia/ohjausta. Damit oli kolmessa eri suunnissa ja lähetin Pikoa keskeltä aina eri suuntiin ja tein luoksetulosta pari pysäytystä ja siitä sitten ohjauksen damille.

Hyvin Piko nyt totteli suuntia, mutta sitten siihen iski taas hetkeksi neiti-olo. Ei nimittäin ole eka kerta, kun se ihan kesken kaiken yhtäkkiä tunteekin nenässään jonkun ällöttävän hajun ja dami tippuu suusta eikä se meinaa millään suostua ottamaan sitä takasin suuhun. Kiertää vaan tosi kaukaa! Tää on tosi ärsyttävä piirre, mutta ei sitä onneksi usein esiinny. Sanoin sitten Pikolle vähän pahasti, että tollasta ei kyllä tarttis tehdä ja otettiin samalla damilla vielä pari onnistunutta iloista noutoa, joista sitten kehuin kovasti. Ja mun damit ei ainakaan päälle päin näytä mitenkään erityisen likasilta ja samaa hommaa Piko on tehny vieraillakin dameilla...

Mejäiltiin taas

Pikon verijälki-käyttäytyminen on mennyt viime aikoina niin hyvin, että tällä kertaa tehtiin vähän pidempi, noin 500 metrin jälki, jossa oli yksi kunnollinen makauskulma. Verta käytettiin noin 2-3dl. Tietenkään ei taas otettu säätä ollenkaan huomioon ja yön aikana satoi vettä parikymmentä milliä ja kun lisäksi alueella saattaa liikuskella hirviä ja muita metsän eläviä, niin haastetta oli yllin kyllin. Mutta nämä seikathan EI saisi vaikuttaa koiraan....

Eikä ne kyllä vaikuttaneetkaan! Täysillä oltais taas menty, ilman hanskoja ei olisi pystynyt pitelemään narusta kiinni. Pääosin olin noin kuuden metrin narun toisessa päässä, eli koira sai työskennellä ihan itsenäisesti. Vauhdin säilyttäminen rauhallisessa kävelyvauhdissa oli paikoin erittäin hankalaa. Sade piiskaa ja oksat hakkaa naamaan, kompastelua oksiin ja kannon koloihin, se on sitä harrastamista parhaimmillaan! :)

No, kun noita makauksia ei olla kauheasti harjoiteltu, niin Pikohan meinas oikasta kulman aika reilusti, mutta kun se jäi siihen alueella vähän harhailemaan, niin pyysin sen siihen makaukselle ja hetken haistelemisen jälkeen jäljestys taas jatkui. Tällä kertaa Piko teki enemmän koukkailuja jäljen sivuille, mutta ei se haitannut, koska löysi aina takasin jäljelle. Kaatona meillä oli varis, jota Piko sitten kanteli ylpeänä löydöstään.

Eli tosi hyvin nyt menee Pikon perusjäljestäminen. Jatkossa täytyy varmaan taas tehdä vähän lyhyempiä jälkiä ja harjoitella makauksia ja kulmia. Myös erilaisia maastoja ja ojien ylityksiä täytyy harjoitella. Mutta ei liian usein, ettei vaan into laimene! On muuten mukava huomata, että kun laittaa Pikolle valjaat (joita ei käytettä muulloin) päälle, niin normaali hihnakäyttäytyminen unohtuu täysin ja se tietää, että nyt mennään hommiin ja saa vetää! :)

Kaakon syyspäivillä

Lauantaina oltiin Kaakon järjestämillä syyspäivillä ja kyllä oli mukavaa sateisesta säästä huolimatta! Pääaiheena oli Mejä ja Leena Kähkönen oli meitä opastamassa. Käytiin Mejää lajina läpi ja tehtiin koirille harjoitusjäljet, ehkä noin 100-150 metriä. Piko oli taas kyllä ihan innoissaan, kun mentiin jäljelle. Alussa pientä tarkistelua, että mihin päin se jälki nyt mahtaakaan lähteä, mutta sen jälkeen päästiin hyvin loppuun asti. Ja vauhti oli jäljellä vähän liiankin kova, sai kyllä pidellä! Ja kaiken kruunasi vielä se, että kaatona ollut hirven sorkka oli Pikon mielestä ihan jees ja se kanteli sitä ylpeänä esitellen! :) Oli kyllä mukava nähdä Piko pitkästä aikaa noin innoissaan! Jos toi Mejä ei olis niin kauhean työläs laji, niin sitä harrastettais kyllä enemmänkin ja varmaan sitten joskus kisattaiskin. Jos tässä syksyn mittaan vielä parit jäljet kävis vetäsemässä.

Ja pakollisia kuvia, ihan huvin vuoksi:

Piko möhköfantti-asennossa:

Onko pakko kattoo kameraan, jos ei vaan halua???

Pikon päivittäinen tärkeä tehtävä: Posti tuo, Piko vie...

On rankkaa, on tää niin rankkaa...Samaan aikaan viereisessä huoneessa: Toivo-kissa on samaa mieltä...
Onpas kiva vaan läiskiä näitä kuvia tänne... :)

Taipalsaaren WT-kuvia

Alo-luokan osallistujista lähinnä löytyy kuvia Sudensalmen Tiinan sivuilta (mekin vilahdetaan siellä numerolla 2!) sekä muutamia minun ottamia Picasasta.