Sunnuntaiaamuna pakattiin Minnan kanssa Natsa ja Doris autoon ja ajeltiin Mänttään. Perillä käytiin kattomassa tehtävät, markkeeraus-ohjaus-rasti vaikutti ihan helpolta, mutta haku oli ehkä vähän suurempi kun mitä on Natsalle tehty.
Valmistautuminen on mennyt hyvin, koira on kunnossa, ohjaaja on kunnossa, viime viikkojen riistatreenit on menny hyvin. Natsa vaikutti erittäin rennolta, eikä tuntunut jännittävän uutta paikkaa ollenkaan.
Ekalle rastille mennessä ohjaajaakin vielä nauratti: (Kuvat Satu Saarinen)
Ekalla rastilla pätkä seurauttamista, sitten laukaukset molemmille heitoille. Natsa näkee varikset hyvin ja pysyy paikoillaan, vaikka hieman jännitinkin, kun tuomari antoi lähetysluvan ole hyvä-sanoilla... Natsa syöksyy hyvällä vauhdilla matkaan, suoraan varikselle ja... MITÄ HITTOA??? Jää siihen variksen päälle seisomaan ja roikkumaan, juuri niinkuin joku aika sitten teki vielä damien kanssa. Ohjaajan ryhti tipahtaa silmin nähden eikä hengitys vieläkään kulje. No eipä siinä sitten voinut muuta tehdä kun odotella, että ottaiskohan se riistan vaiko eikö. No ei sit ottanu ja kutsuin pois. Uudelleen lähetys, lähti väärälle polulle vaikka varmasti tiesi missä varis on. Kolmas lähetys ja varis käteen. Lähetys toiselle markkeeraukselle, seisoi nyt lyhyemmän hetken variksen päällä ja toi sit käteen. Lopuks vielä linja ekaks noudettuun markkeerauspaikkaan, helppo ja varis nopeammin talteen. Kaikille lähetyksille Natsa lähti kuitenkin ihan innoissaan.
Vanhan muistikuvat nousi väkisinkin mieleen, eihän tää voi olla mahdollista... Pari tuntia sitten otettiin vielä varis esille ja sen ylösotto oli ihan spontaani ja nopea. Eihän se koira voi vielä tietää mitään koetilanteesta ja siitä, kuinka helppo siellä on näyttää keskisormea??? Eihän??? Tässä vaiheessa oli käyrä jo aika korkealla, vaikka vielä piti tsempata hakuruutuun...
Hakuruutu oli onneksi erittäin helppoa maastoa eikä lumi tuottanut etenemisongelmia. Ruudussa oli fasaaneja ja kolme minuuttia aikaa. Natsa lähti innoissaan ja löysi nopeasti ekan fasaanin, MUTTA sama juttu. Jäi siihen riistalle roikkumaan ja lopulta hylkäs sen. Kutsuin pois ja sain sit lähettää ihan treenimielessä vielä hakemaan. Tulihan se sieltä. Iso fasaani. Sain laittaa vielä kaks kertaa hakemaan ja tokalla fasaanilla katteli kanssa hetken, mutta sitten toi. Kolmas tuli taas ihan nopeasti. Hyvällä vauhdilla Natsa kuitenkin eteni haussa ja laajensi tarpeen mukaan.
Oon taas tietenkin yrittäny etsiä hyviä puolia tästä päivästä ja löytänytkin niitä. Harmittaa vaan ihan hemmetisti tää uusi ongelma, koska tehtävät Natsa sitten lopulta suoritti ihan helposti.
Eli eipä se reissu ihan putkeen mennyt. Onneksi Doris sai hyvät pisteet, niin ei ollu ihan täysin turha matka! Tota ylösottojen nopeuttamista riistalla täytyy nyt vähän pohdiskella, tätä menoa meillä ei ole edes taippareihin mitään asiaa... Damien ylösottoa on saatu nopeutettua parilla sopivalla puuttumisella, mutta riistan kanssa samaa taktiikkaa täytyy vielä harkita, ettei pilaa koko koiraa... Kyllähän tää on ihan peiliin katsomisen arvoinen juttu, kun sekä Piko että Natsa tekee samoja juttuja mulle. Mutta kun ei sieltä peilistä ole vielä tullut mitään vastauksia...
No, jos vielä tämä viikko selvittäisiin ilman laajasti levinnyttä kennelyskää, niin ensi lauantaina olis Pirkan damit. Siellä taas toivotaan parasta, ei tässä muutakaan voi olettaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti