Niin se kesä mennä humpsahti. Edellisen päivityksen jälkeen ollaan käyty Pikon kanssa Kaakon omassa mejä-kokeessa, josta tuloksena voi2. Jättipotti ja ilon päivä oli kuitenkin 11.9, jolloin tuli se odotettu kolmas ykkönen ja jälkivalioanomuksen sai laittaa menemään! Hiano hetki! Kun ekan oman koiran kanssa saavuttaa edes jonkun valion arvon, niin voi olla kyllä tyytyväinen. Ei ne valionarvot aina kaikille ihan ilmaiseksi taivaasta putoile. Ilmaiseksi ei ainakaan... ;)
Loma hujahti ohitse ja tarkoitus oli treenata wt-koetta silmällä pitäen. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että eiköhän Pikon wt-ura ole taakse jäänyttä elämää. Kun ei niin ei, minkäs teet. Natsan treenikaverina siitä on korvaamaton apu kyllä tulevaisuudessa. Markkeeraukset se saattaisi vielä hyvinkin hoidella, mutta potku linjalle lähtöön puuttuu täysin, vaikka kuinka motivoisi. Mejä-puolella Piko on luonnonlahjakkuus ja se koeura on vielä mietinnässä, kattellaan ensi kesänä, josko tasainen tulostaso saisi vielä jatkoa.
Mukavan määrän ihania muistoja on Piko kuitenkin aiheuttanut. Jännästi sitä muistaa suurimman osan noista pokaaleista, milloin tuli eka AVO1, VOI1, puhumattakaan siitä upeasta ja mahtavasta wt:n ALO1-tuloksesta!
Natsan kanssa jatketaan huomenna taas kenttäkoulutuksessa. Mukavan rennosti se on kentällä ollut.
Tässä Natsa harjoittelee taaksepäin lähtemistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti