Kevät etenee...

Lumet alkaa vihdoin lähteä ja maata on osittain näkyvissä. JEE! Natsa sai Pääsiäisviikonloppuna reeniä ihan urakalla, kun oli niin mahtavat kelit ja kovan hankikannon ansiosta hyvät reenipaikatkin. Pari kertaa tehtiin pellolle puhtaalle lumelle iso ympyrä, jonka kehälle jätettiin dameja ja ympyrän keskeltä sitten läheteltiin. Ne meni kyllä tosi hienosti. Vikalla ympyräreenikerralla homma alkoi ilmeisesti olla jo Natsalle niin tuttua, että vanha kunnon daminvaihtamisongelma nousi pitkästä aikaa esiin. Aika puskista se oikeastaan tuli, kun viime aikoina Natsa ei ole vaihdellut ollenkaan... Daminkanto-ote on edelleen useimmiten huono ja sitä täytyy harjoitella ihan erikseen, mutta en aio asiasta sen kummemmin stressata.

Päijänteellä oli vielä jäätä niin hyvin, että otettiin Padasjoellakin pientä treeniä:

Ympyräharjoituksessa pystyttiin harjoittelemaan myös linjalle lähtemistä muiden koirien noutaessa samanaikaisesti. Taisi meillä olla "kehässä" yhtäaikaa kolme koiraa noutamassa, eikä kukaan ottanut häiriötä toisistaan! :)) Ei siellä tosin mitään pillisirkusta ollutkaan.

Vaikka Natsan luovutukset onkin parantuneet hurjasti, vielä joskus pieniä lipsahduksiakin sattuu... ;) 

Koiranohjaajaa täytyy välillä vaihdella, jotta saa omasta koirasta otettua itse kuvia... Mutta hyvinhän tuo näytti toimivan "vieraallakin":

Markkeerauksiakin on harjoiteltu. Niihin on välillä etsitty ihan tarkoituksella ei-niin-helppoa maastoa... Maaston korkeuseroja, vaikeakulkuista maastoa ym. Tässä Natsa palauttaa vauhdilla markkeerausta:

Pillipysäytystä pitäs harjotella vielä kovasti, ennen parempaa ohjautuvuutta ei wt-kokeisiin kannata lähteä... 

Olen Natsan kanssa yrittänyt jatkuvasti kovasti miettiä, miten MINUN tekemiseni vaikuttaa koiran tekemiseen. Kyllähän se niin on, että vaikka koiran geenit näyttelee tietenkin suurta osaa, niin myös ohjaajalla on erittäin suuri vaikutus. Oon kuvitellut Natsan olevan välillä vähän liiankin pehmeä, ja pehmonenhan se onkin, mutta osaa se myös näytellä hyvin. Toki koiraa pitäisi osata lukea, mutta oikeassa kohdassa virheelliseen toimintaan puuttuminen on toiminut tehokkaasti ja viesti on mennyt perille. Jossain vaiheessa tuntui, että en uskalla puuttua Natsan tekemisiin noutohommissa juurikaan, mutta viime aikoina oon tullut jo siihen tulokseen, että onhan siihen pystyttävä puuttumaan ja hyvin Natsa on sen kestänytkin. Onhan tuo ikäkin voinut tehdä tehtävänsä. Pienellä sanomisella menee hyvin perille.

Taippareihin ilmoittautuminen on alkanut... En vielä uskaltanut laittaa ilmoa menemään...

Pirkan Damit 2012

Taas oli aikainen herätys ja klo 6.00 "taksi" pihassa. 

Natsa oli Pälkäneellä odotellessa niin rauhallinen, että aloin jo huolestua kuinkahan meidän käy... Suoritus alkoi kakkosmarkkeerauksella. Hyvin pysyi kakara paikoillaan, näki molemmat heitot ja lähti luvan saatuaan hyvällä vauhdilla matkaan. Viimeisenä heitettyä damia, jonka Natsa haki siis ekaks, se joutui kuitenkin jonkun aikaa etsimään. Hyvin pysyi kuitenkin alueella ja etsi innokkasti, joten onneksi sitten dami löytyikin. Ilman mitään roikkumisia dami käteen. Toisen heiton olin itse markkeerannut täysin väärin. Onneksi mulla ei ollut aikomustakaan ohjata koiraa, koska oisin ohjannut ihan väärään kohtaan. No, tarkka lähetys ja Natsa paineli ihan suoraan damille. :) Tästä 19/20 pistettä.

Ohjaukseen tuli motivointilaukaus. Natsa lähti oikeaan suuntaan, mutta kuten niin moni muukin koira, se lähti  sivuttaista polkua pitkin pois linjalta. Kutsuin takasinpäin ja sitten haulla sai damin ylös. Totesin tuomarille, että en ala edes yrittämään ohjaamaan sivusuuntia, kun ei se niitä osaa. Toinen, kauempi dami tuli myöskin pienellä haulla... Mutta hyvin Natsa lähti kuitenkin sokkolinjaan etenemään. 14/20 pistettä. 

Hakumaasto oli jo tallautunut erittäin helppokulkuiseksi. Natsa teki mun mielestä hyvää hakua ja sai ajan puitteissa lopulta 4/6 damia ylös. Viides tuli just kolmen minuutin ulkopuolella. Erikoisen hyvä juttu oli se, että sain lähetettyä Natsan hakuun eri suuntiin ja se lähti aina sinne päin, mihin kädellä näytinkin! :) Palautuksissa ja luovutuksissa ohjaaja saisi kuulemma olla rauhallisempi. Miten niin, onhan mun saatava ne damit kopattua tarvittaessa ilmasta kiinni! ;) No ei, erittäin ansaittu kommentti tuo oli! Pisteitä 14/20.

Hakuruudun yhteistyöstä tuli 8/10 pistettä ja markkeeraus-ohjaus tehtävän yhteistyöstä 9/10 pistettä. Tämä miellytti!

Pisteitä yhteensä siis 64/80 ja jos oikein tutkin tuloksia, niin sijoitus jaettu kuudes. Koiria starttilistalla oli reilu 30. Tulokset täältä.  Tenhusen Juhan kuvia Facebookissa.

On kyllä sanottava, että melkoisen helpottava startti, vaikka epävirallinen olikin. Eniten pelkäämäni damin päällä roikkuminen ja jumittaminen eivät näkyneet millään tavalla. Kaikki damit tuli hyvällä vauhdilla käteen ja koira oli innokas! :))

Kiitos Minnalle ja Tiinalle matkaseurasta!

Mäntän Talvinome 2012

Sunnuntaiaamuna pakattiin Minnan kanssa Natsa ja Doris autoon ja ajeltiin Mänttään. Perillä käytiin kattomassa tehtävät, markkeeraus-ohjaus-rasti vaikutti ihan helpolta, mutta haku oli ehkä vähän suurempi kun mitä on Natsalle tehty.

Valmistautuminen on mennyt hyvin, koira on kunnossa, ohjaaja on kunnossa, viime viikkojen riistatreenit on menny hyvin. Natsa vaikutti erittäin rennolta, eikä tuntunut jännittävän uutta paikkaa ollenkaan.

Ekalle rastille mennessä ohjaajaakin vielä nauratti: (Kuvat Satu Saarinen)



Ekalla rastilla pätkä seurauttamista, sitten laukaukset molemmille heitoille. Natsa näkee varikset hyvin ja pysyy paikoillaan, vaikka hieman jännitinkin, kun tuomari antoi lähetysluvan ole hyvä-sanoilla... Natsa syöksyy hyvällä vauhdilla matkaan, suoraan varikselle ja... MITÄ HITTOA??? Jää siihen variksen päälle seisomaan ja roikkumaan, juuri niinkuin joku aika sitten teki vielä damien kanssa. Ohjaajan ryhti tipahtaa silmin nähden eikä hengitys vieläkään kulje. No eipä siinä sitten voinut muuta tehdä kun odotella, että ottaiskohan se riistan vaiko eikö. No ei sit ottanu ja kutsuin pois. Uudelleen lähetys, lähti väärälle polulle vaikka varmasti tiesi missä varis on. Kolmas lähetys ja varis käteen. Lähetys toiselle markkeeraukselle, seisoi nyt lyhyemmän hetken variksen päällä ja toi sit käteen. Lopuks vielä linja ekaks noudettuun markkeerauspaikkaan, helppo ja varis nopeammin talteen. Kaikille lähetyksille Natsa lähti kuitenkin ihan innoissaan.

Vanhan muistikuvat nousi väkisinkin mieleen, eihän tää voi olla mahdollista... Pari tuntia sitten otettiin vielä varis esille ja sen ylösotto oli ihan spontaani ja nopea. Eihän se koira voi vielä tietää mitään koetilanteesta ja siitä, kuinka helppo siellä on näyttää keskisormea??? Eihän??? Tässä vaiheessa oli käyrä jo aika korkealla, vaikka vielä piti tsempata hakuruutuun...

Hakuruutu oli onneksi erittäin helppoa maastoa eikä lumi tuottanut etenemisongelmia. Ruudussa oli fasaaneja ja kolme minuuttia aikaa. Natsa lähti innoissaan ja löysi nopeasti ekan fasaanin, MUTTA sama juttu. Jäi siihen riistalle roikkumaan ja lopulta hylkäs sen. Kutsuin pois ja sain sit lähettää ihan treenimielessä vielä hakemaan. Tulihan se sieltä. Iso fasaani. Sain laittaa vielä kaks kertaa hakemaan ja tokalla fasaanilla katteli kanssa hetken, mutta sitten toi. Kolmas tuli taas ihan nopeasti. Hyvällä vauhdilla Natsa kuitenkin eteni haussa ja laajensi tarpeen mukaan.

Oon taas tietenkin yrittäny etsiä hyviä puolia tästä päivästä ja löytänytkin niitä. Harmittaa vaan ihan hemmetisti tää uusi ongelma, koska tehtävät Natsa sitten lopulta suoritti ihan helposti.

Eli eipä se reissu ihan putkeen mennyt. Onneksi Doris sai hyvät pisteet, niin ei ollu ihan täysin turha matka! Tota ylösottojen nopeuttamista riistalla täytyy nyt vähän pohdiskella, tätä menoa meillä ei ole edes taippareihin mitään asiaa... Damien ylösottoa on saatu nopeutettua parilla sopivalla puuttumisella, mutta riistan kanssa samaa taktiikkaa täytyy vielä harkita, ettei pilaa koko koiraa... Kyllähän tää on ihan peiliin katsomisen arvoinen juttu, kun sekä Piko että Natsa tekee samoja juttuja mulle. Mutta kun ei sieltä peilistä ole vielä tullut mitään vastauksia...

No, jos vielä tämä viikko selvittäisiin ilman laajasti levinnyttä kennelyskää, niin ensi lauantaina olis Pirkan damit. Siellä taas toivotaan parasta, ei tässä muutakaan voi olettaa... 

Pauliinan koulutuksessa

Lauantaina olin Natsan kanssa Aholan Pauliinan koulutuksessa. Koulutuspäivä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, eikä sisältökään ollut ollenkaan hassumpi! :) Eipä ollut kuitenkaan kakara ihan parhaimmillaan, mutta ei kai sitä aina voi ollakkaan. Pahin jumi tuli aamupäivällä vähän pidemmällä linjalla, johon Natsa ei ekan epäonnistuneen kerran jälkeen enää halunnut ollenkaan mennä. No, tossa lumihangessa oli sitten mukava käydä vähän motivoimassa... Paukkuu, paukkuu vaan taas vauhdikkaasti jatkossa niin ehkä se siitä.

Tässä vielä Riiheläisen Pian ottamia kuvia:

Mittasuhteet ei oo ihan kohdillaan, kun ihmiset seisoo melkein polviaan myöten hangessa:

Natsan ekat walk up-harjoitukset oli iltapäivän sessiossa. Onneks pidin hihnassa, muuten Natsa ois lähteny damipyssyn paukkuun....

Katsottiin ekaks damipyssyllä ammuttu markkeeraus ja sit lähetettiin taaksepäin linjalle. Toinen koira otti linjan jälkeen markkeerauksen ylös.

Keli oli koirille paha, joka toinen ponnistus upposi kovaan hankeen.

Vaihdon hurmaa ja variksia

Natsan mielestä dameja on hirrrrveen kiva jäädä haistelemaan ja arpomaan, että minkähän näistä ottaisi... Plaah... Tähän on nyt sitten jo pikkuhiljaa korkea aika puuttua. Olen tehnyt nyt ahkerasti kotipihassa lähes joka päivä lyhyitä pikatreenejä, mutta eihän se silloin vaihtele, kun pääsisi siihen kunnolla puuttumaan. Olen kannattanut damia sivulla seuraten niin, että maahan on kylvetty paljon dameja -> kantaa hyvin eikä todellakaan edes mieti vaihtamista. Kotipihan pikatreeneissä ollaan tehty myös suuntia helpoilla ja lyhyillä matkoilla, damit on yleensä selkeästi näkyvissä. Lisäksi paukkuja ja muutenkin vauhdikkaampaa menoa olen yrittänyt ylläpitää.

Tänä viikonloppuna sulateltiin variksia ja tehtiin niillä samoja linjoja ja pari markkeeraustakin, kun mitä viime aikoina dameillakin. Ja täytyy kyllä olla tyytyväinen näihin treenihetkiin. Kanto-ote bueno, ei tiputtele palautusmatkalla ja luovutukset käteen. Innokkaampaa menemistä variksille kun dameille!! :)) IHANAA!

Tässä kuvassa siis Natsa paria päivää vaille 1v! <3

Ohjaajan kisajännityksen vähentämiseksi Natsa on ilmoitettu sekä Mänttään että Pirkkaan. Minkäänlaisia tulostavoitteita en aio asettaa, mutta jos damien haistelua ja vaihtelemista (lähinnä nyt sitten haussa) ei näissä kemuissa nähtäisi, niin olisi tyytyväinen. Olishan se tietty kiva, jos sieltä jokunen dami saataisiin ylöskin...

Sissi tuli tänään päivähoitoon, joten ei muuta kun lauman kanssa lenkille...

Vas. Sissi, Natsa, Piko

Niin, Lappeenrannan Talvinomessa tuli käytyä kannustusjoukoissa. Pohjois-Kymenlaakson ohjaajat saatiin doupattua niin hyviksi, että voittohan sieltä napsahti! :) Lisäksi Minna ja Katja koirineen lähtevät Pirkkaan Kaakkoa edustamaan! Hienoa!

Punnitsin koirat pitkästä aikaa: Sissi 18,8 kg, Natsa 22,7 kg ja Piko 27,5 kg.

Pohjois-Kymenlaakson alueen Talvinomekarsinta

Viime sunnuntaina kisailtiin Natsan ensimmäinen kokeenomainen koe Voikkaalla Koskenrannan Kartanon upeissa maisemissa. Karsimme Pohjois-Kymenlaakson alueelta kolme parasta nourta koiraa jatkoon Lappeenrantaan. Jatkoon pääsi Minna ja Doris, Katja ja Vappu sekä Tiina ja Taika. Jes, jes, paljon onnea ja tsemppiä!! :) Natsa jää varakoiraksi kotiin.

Natsan päivässä oli paljon hyvää, mutta vastapainoksi vähän tietenkin huonoakin. Aloteltiin hakuruudusta ja saatiin sieltä kolmessa minuutissa kolme damia. Aika paljon ehtii kolmessa minuutissa touhuta kaikenlaista ylimääräistä, kuten haistella ja haistella ja haistella vieraita jälkiä..... Olisi pitänyt puuttua tuohon haahuilemiseen, mutta kun ei tajunnut niin ei...

Ohjauksen aluksi oli pätkä seuraamista, jonka aikana tuli laukaus haulikolla ja sitten jatkettiin seuraamista vielä muutama metri. Natsa otti parin metrin pompun laukauksen aikana ja palasi sitten takasin sivulle. Se lähti linjalle hyvin ja paineli suoraan kauimmaiselle damille. Jossain vaiheessa kuitenkin Natsakin harhautui menemään muiden tekemiä polkuja linjan sivuun. No, molemmat damit tuli kuitenkin lopulta. Mun mielestä linjallakin oli samaa damin hylkäämistä, se lähti vaan etsimään lisää...

Viimeiseksi oli kakkosmarkkeeraus noin 90 asteen kulmassa. Natsa näki heitot hyvin ja pysyi paikoillaan. Pystyin toista heittoa kohti ottamaan sivuaskeleen, jotta näkyvyys olisi ollut parempi. Natsa seurasi tilanteen hyvin. Se haki viimeiseksi heitetyn damin ensin, mutta hitto soikoon: löysi damin, kävi taas vähän haistelemassa ja otti sitten vasta damin. Toisen damin löysi ja toi hyvin. Natsan käyttäytyminen odotusalueilla oli ihanan rauhallista. Se kun ei muutenkaan päästä oikeastaan ikinä hihnaa kiristymään, niin sen kanssa on niin mukava kävellä, vaikka joutuukin hihnassa pitämään julkisilla paikoilla. :)

Meillähän on nyt ollut viime aikoina tehokuurina treenaamista vierailla dameilla, mutta ei ole vielä tepsinyt täysin. Jos omia ja vieraita dameja on sekaisin hakuruudussa tai linjalla, niin se etsii aina ne omat damit. Tätä on nyt vältettävä PITKÄN aikaa!

Muuten Natsan kanssa on kyllä ollut mukava treenailla. Se tekee jotenkin kuitenkin niin täysillä ja yrittää parhaansa mukaan miellyttää omistajaansa. Miellyttämisestä ei ole pitkää matkaa kieroiluun, joten täytyy kai siltä joskus jotain vaatiakin... ;)

Labradorileiri taitaa jäädä unholaan, hinnottelivat ainakin meidät pois leiriltä. No, Kaakon omat taipparit on samana viikonloppuna, joten eiköhän siellä jotain tekemistä keksitä... Mäntän Talvinomeen on ilmoittauduttu ja ihan takki auki laitoin ilmon suoraan sinne riistaluokkaan. Tarvii vissiin sulatella jokunen vaakku sitä ennen!

Kuvia vihdoinkin!

Aurinko on näyttäytynyt vihdoinkin! Muutamia kuvia tulee tässä...

Natsa 11kk:

Natsa on erittäin tukevassa talvikunnossa, viimeksi punnistukssa 23,4 kg...

Ja tässä päivän treenin jälkeen Äiti ja Tytöt:

(Eli vasemmalta Natsa, Taika ja Tinde)

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy hyvin se, miten Natsa on kehittynyt tuon damin PITÄMISEN suhteen. Näin niitä palautuksia pitäisi ottaa vastaan pikkupennusta lähtien, mutta Natsa ei silloin vielä kestänyt dami suussa yhtään ylimääräistä. Eli koira vastaan ja rapsuttelut ja sitten vasta dami pois.

(Kuva: Tiina Hukka)

Loppuun vielä lyhyt video, josta on (heikosti kylläkin) nähtävissä, miten meillä kulutetaan Joulupukin tuomat koirankeksit:

 

Seuraavaksi askarrellaan dameihin lisää muoviliuhaketta, jotta pystyttäisiin edes jotenkin harjoittelemaan kunnollisia markkeerauksia tässä lumessa...