Mäntän Talvinome 2012

Sunnuntaiaamuna pakattiin Minnan kanssa Natsa ja Doris autoon ja ajeltiin Mänttään. Perillä käytiin kattomassa tehtävät, markkeeraus-ohjaus-rasti vaikutti ihan helpolta, mutta haku oli ehkä vähän suurempi kun mitä on Natsalle tehty.

Valmistautuminen on mennyt hyvin, koira on kunnossa, ohjaaja on kunnossa, viime viikkojen riistatreenit on menny hyvin. Natsa vaikutti erittäin rennolta, eikä tuntunut jännittävän uutta paikkaa ollenkaan.

Ekalle rastille mennessä ohjaajaakin vielä nauratti: (Kuvat Satu Saarinen)



Ekalla rastilla pätkä seurauttamista, sitten laukaukset molemmille heitoille. Natsa näkee varikset hyvin ja pysyy paikoillaan, vaikka hieman jännitinkin, kun tuomari antoi lähetysluvan ole hyvä-sanoilla... Natsa syöksyy hyvällä vauhdilla matkaan, suoraan varikselle ja... MITÄ HITTOA??? Jää siihen variksen päälle seisomaan ja roikkumaan, juuri niinkuin joku aika sitten teki vielä damien kanssa. Ohjaajan ryhti tipahtaa silmin nähden eikä hengitys vieläkään kulje. No eipä siinä sitten voinut muuta tehdä kun odotella, että ottaiskohan se riistan vaiko eikö. No ei sit ottanu ja kutsuin pois. Uudelleen lähetys, lähti väärälle polulle vaikka varmasti tiesi missä varis on. Kolmas lähetys ja varis käteen. Lähetys toiselle markkeeraukselle, seisoi nyt lyhyemmän hetken variksen päällä ja toi sit käteen. Lopuks vielä linja ekaks noudettuun markkeerauspaikkaan, helppo ja varis nopeammin talteen. Kaikille lähetyksille Natsa lähti kuitenkin ihan innoissaan.

Vanhan muistikuvat nousi väkisinkin mieleen, eihän tää voi olla mahdollista... Pari tuntia sitten otettiin vielä varis esille ja sen ylösotto oli ihan spontaani ja nopea. Eihän se koira voi vielä tietää mitään koetilanteesta ja siitä, kuinka helppo siellä on näyttää keskisormea??? Eihän??? Tässä vaiheessa oli käyrä jo aika korkealla, vaikka vielä piti tsempata hakuruutuun...

Hakuruutu oli onneksi erittäin helppoa maastoa eikä lumi tuottanut etenemisongelmia. Ruudussa oli fasaaneja ja kolme minuuttia aikaa. Natsa lähti innoissaan ja löysi nopeasti ekan fasaanin, MUTTA sama juttu. Jäi siihen riistalle roikkumaan ja lopulta hylkäs sen. Kutsuin pois ja sain sit lähettää ihan treenimielessä vielä hakemaan. Tulihan se sieltä. Iso fasaani. Sain laittaa vielä kaks kertaa hakemaan ja tokalla fasaanilla katteli kanssa hetken, mutta sitten toi. Kolmas tuli taas ihan nopeasti. Hyvällä vauhdilla Natsa kuitenkin eteni haussa ja laajensi tarpeen mukaan.

Oon taas tietenkin yrittäny etsiä hyviä puolia tästä päivästä ja löytänytkin niitä. Harmittaa vaan ihan hemmetisti tää uusi ongelma, koska tehtävät Natsa sitten lopulta suoritti ihan helposti.

Eli eipä se reissu ihan putkeen mennyt. Onneksi Doris sai hyvät pisteet, niin ei ollu ihan täysin turha matka! Tota ylösottojen nopeuttamista riistalla täytyy nyt vähän pohdiskella, tätä menoa meillä ei ole edes taippareihin mitään asiaa... Damien ylösottoa on saatu nopeutettua parilla sopivalla puuttumisella, mutta riistan kanssa samaa taktiikkaa täytyy vielä harkita, ettei pilaa koko koiraa... Kyllähän tää on ihan peiliin katsomisen arvoinen juttu, kun sekä Piko että Natsa tekee samoja juttuja mulle. Mutta kun ei sieltä peilistä ole vielä tullut mitään vastauksia...

No, jos vielä tämä viikko selvittäisiin ilman laajasti levinnyttä kennelyskää, niin ensi lauantaina olis Pirkan damit. Siellä taas toivotaan parasta, ei tässä muutakaan voi olettaa... 

Pauliinan koulutuksessa

Lauantaina olin Natsan kanssa Aholan Pauliinan koulutuksessa. Koulutuspäivä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, eikä sisältökään ollut ollenkaan hassumpi! :) Eipä ollut kuitenkaan kakara ihan parhaimmillaan, mutta ei kai sitä aina voi ollakkaan. Pahin jumi tuli aamupäivällä vähän pidemmällä linjalla, johon Natsa ei ekan epäonnistuneen kerran jälkeen enää halunnut ollenkaan mennä. No, tossa lumihangessa oli sitten mukava käydä vähän motivoimassa... Paukkuu, paukkuu vaan taas vauhdikkaasti jatkossa niin ehkä se siitä.

Tässä vielä Riiheläisen Pian ottamia kuvia:

Mittasuhteet ei oo ihan kohdillaan, kun ihmiset seisoo melkein polviaan myöten hangessa:

Natsan ekat walk up-harjoitukset oli iltapäivän sessiossa. Onneks pidin hihnassa, muuten Natsa ois lähteny damipyssyn paukkuun....

Katsottiin ekaks damipyssyllä ammuttu markkeeraus ja sit lähetettiin taaksepäin linjalle. Toinen koira otti linjan jälkeen markkeerauksen ylös.

Keli oli koirille paha, joka toinen ponnistus upposi kovaan hankeen.

Vaihdon hurmaa ja variksia

Natsan mielestä dameja on hirrrrveen kiva jäädä haistelemaan ja arpomaan, että minkähän näistä ottaisi... Plaah... Tähän on nyt sitten jo pikkuhiljaa korkea aika puuttua. Olen tehnyt nyt ahkerasti kotipihassa lähes joka päivä lyhyitä pikatreenejä, mutta eihän se silloin vaihtele, kun pääsisi siihen kunnolla puuttumaan. Olen kannattanut damia sivulla seuraten niin, että maahan on kylvetty paljon dameja -> kantaa hyvin eikä todellakaan edes mieti vaihtamista. Kotipihan pikatreeneissä ollaan tehty myös suuntia helpoilla ja lyhyillä matkoilla, damit on yleensä selkeästi näkyvissä. Lisäksi paukkuja ja muutenkin vauhdikkaampaa menoa olen yrittänyt ylläpitää.

Tänä viikonloppuna sulateltiin variksia ja tehtiin niillä samoja linjoja ja pari markkeeraustakin, kun mitä viime aikoina dameillakin. Ja täytyy kyllä olla tyytyväinen näihin treenihetkiin. Kanto-ote bueno, ei tiputtele palautusmatkalla ja luovutukset käteen. Innokkaampaa menemistä variksille kun dameille!! :)) IHANAA!

Tässä kuvassa siis Natsa paria päivää vaille 1v! <3

Ohjaajan kisajännityksen vähentämiseksi Natsa on ilmoitettu sekä Mänttään että Pirkkaan. Minkäänlaisia tulostavoitteita en aio asettaa, mutta jos damien haistelua ja vaihtelemista (lähinnä nyt sitten haussa) ei näissä kemuissa nähtäisi, niin olisi tyytyväinen. Olishan se tietty kiva, jos sieltä jokunen dami saataisiin ylöskin...

Sissi tuli tänään päivähoitoon, joten ei muuta kun lauman kanssa lenkille...

Vas. Sissi, Natsa, Piko

Niin, Lappeenrannan Talvinomessa tuli käytyä kannustusjoukoissa. Pohjois-Kymenlaakson ohjaajat saatiin doupattua niin hyviksi, että voittohan sieltä napsahti! :) Lisäksi Minna ja Katja koirineen lähtevät Pirkkaan Kaakkoa edustamaan! Hienoa!

Punnitsin koirat pitkästä aikaa: Sissi 18,8 kg, Natsa 22,7 kg ja Piko 27,5 kg.

Pohjois-Kymenlaakson alueen Talvinomekarsinta

Viime sunnuntaina kisailtiin Natsan ensimmäinen kokeenomainen koe Voikkaalla Koskenrannan Kartanon upeissa maisemissa. Karsimme Pohjois-Kymenlaakson alueelta kolme parasta nourta koiraa jatkoon Lappeenrantaan. Jatkoon pääsi Minna ja Doris, Katja ja Vappu sekä Tiina ja Taika. Jes, jes, paljon onnea ja tsemppiä!! :) Natsa jää varakoiraksi kotiin.

Natsan päivässä oli paljon hyvää, mutta vastapainoksi vähän tietenkin huonoakin. Aloteltiin hakuruudusta ja saatiin sieltä kolmessa minuutissa kolme damia. Aika paljon ehtii kolmessa minuutissa touhuta kaikenlaista ylimääräistä, kuten haistella ja haistella ja haistella vieraita jälkiä..... Olisi pitänyt puuttua tuohon haahuilemiseen, mutta kun ei tajunnut niin ei...

Ohjauksen aluksi oli pätkä seuraamista, jonka aikana tuli laukaus haulikolla ja sitten jatkettiin seuraamista vielä muutama metri. Natsa otti parin metrin pompun laukauksen aikana ja palasi sitten takasin sivulle. Se lähti linjalle hyvin ja paineli suoraan kauimmaiselle damille. Jossain vaiheessa kuitenkin Natsakin harhautui menemään muiden tekemiä polkuja linjan sivuun. No, molemmat damit tuli kuitenkin lopulta. Mun mielestä linjallakin oli samaa damin hylkäämistä, se lähti vaan etsimään lisää...

Viimeiseksi oli kakkosmarkkeeraus noin 90 asteen kulmassa. Natsa näki heitot hyvin ja pysyi paikoillaan. Pystyin toista heittoa kohti ottamaan sivuaskeleen, jotta näkyvyys olisi ollut parempi. Natsa seurasi tilanteen hyvin. Se haki viimeiseksi heitetyn damin ensin, mutta hitto soikoon: löysi damin, kävi taas vähän haistelemassa ja otti sitten vasta damin. Toisen damin löysi ja toi hyvin. Natsan käyttäytyminen odotusalueilla oli ihanan rauhallista. Se kun ei muutenkaan päästä oikeastaan ikinä hihnaa kiristymään, niin sen kanssa on niin mukava kävellä, vaikka joutuukin hihnassa pitämään julkisilla paikoilla. :)

Meillähän on nyt ollut viime aikoina tehokuurina treenaamista vierailla dameilla, mutta ei ole vielä tepsinyt täysin. Jos omia ja vieraita dameja on sekaisin hakuruudussa tai linjalla, niin se etsii aina ne omat damit. Tätä on nyt vältettävä PITKÄN aikaa!

Muuten Natsan kanssa on kyllä ollut mukava treenailla. Se tekee jotenkin kuitenkin niin täysillä ja yrittää parhaansa mukaan miellyttää omistajaansa. Miellyttämisestä ei ole pitkää matkaa kieroiluun, joten täytyy kai siltä joskus jotain vaatiakin... ;)

Labradorileiri taitaa jäädä unholaan, hinnottelivat ainakin meidät pois leiriltä. No, Kaakon omat taipparit on samana viikonloppuna, joten eiköhän siellä jotain tekemistä keksitä... Mäntän Talvinomeen on ilmoittauduttu ja ihan takki auki laitoin ilmon suoraan sinne riistaluokkaan. Tarvii vissiin sulatella jokunen vaakku sitä ennen!

Kuvia vihdoinkin!

Aurinko on näyttäytynyt vihdoinkin! Muutamia kuvia tulee tässä...

Natsa 11kk:

Natsa on erittäin tukevassa talvikunnossa, viimeksi punnistukssa 23,4 kg...

Ja tässä päivän treenin jälkeen Äiti ja Tytöt:

(Eli vasemmalta Natsa, Taika ja Tinde)

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy hyvin se, miten Natsa on kehittynyt tuon damin PITÄMISEN suhteen. Näin niitä palautuksia pitäisi ottaa vastaan pikkupennusta lähtien, mutta Natsa ei silloin vielä kestänyt dami suussa yhtään ylimääräistä. Eli koira vastaan ja rapsuttelut ja sitten vasta dami pois.

(Kuva: Tiina Hukka)

Loppuun vielä lyhyt video, josta on (heikosti kylläkin) nähtävissä, miten meillä kulutetaan Joulupukin tuomat koirankeksit:

 

Seuraavaksi askarrellaan dameihin lisää muoviliuhaketta, jotta pystyttäisiin edes jotenkin harjoittelemaan kunnollisia markkeerauksia tässä lumessa...

Uuden vuoden aloitus

Kohta ollaan jo tammikuun lopussa, huh huh... Talvinomet ja kevään ekat kokeet tulee ihan liian kovaa vauhtia. Ei meillä olla vielä ollenkaan valmiita! Niin, kuka käskee niihin osallistumaankaan...

Natsalla oli ekat juoksut joulukuussa. Juoksujen jälkeen se alkoi kasvattaa tissejä ja mahaa ihan urakalla. Olihan se lihotuskuurillakin ja se nyt sitten tuntui tosiaan tepsivän... Tissit kasvoivat sen verran kovasti, että kotiväelle tuli kauhun tunteita... Ylimääräiset koiranjäljet kotipihassa pisti ajatukset pyörimään vinhaa vauhtia ja lopulta oli pakko käydä eläinlääkärillä varmistamassa, ettei vaan nyt ole jonkinlaista vahinkoa sattunut. Vaikkei todellakaan kukaan ole mitään nähnyt, mutta ajatukset yhdistettynä koiran muuttuvaan ulkonäköön aiheuttivat menetettyjä yöunia. No, tyhjä se on, 100 % varmasti. Hienoa... Tissit sillä kasvaa edelleen, luonteessa en ole huomannut muutoksia. Eli valeraskausoireita on...

Viikko sitten olin kuuntelemassa Aholan Pauliinan luentoa koiran koulutuksesta. Ihanaa perusjuttua, mutta AH, NIIN TÄRKEÄTÄ! Mä päätin silloin Natsan tullessa meille, että se saa kasvaa aika vapaasti ja haen sille vauhtia enemmän kun tottelevaisuutta liian nuorena. Pauliinaa kuunnellessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mulla on nyt 11kk pentu, joka on loppujen lopuksi vähän liiankin hyvin käsissä, mutta vauhdikkuutta ja räväkkyyttä saisi olla himppasen lisää. Taas sama homma, koskahan sitä oppis... Ei koirassa mitään vikaa ole, ittepähän oon kouluttanu... Siispä päätin nyt sitten tehdä Natsalle enemmän vauhdikkaita paukkuja, varsinkin lumihankeen, koska lumiset damit saa sen vähän roikkumaan damilla ja kanto-otteen huononemaan. Lumiset damit se myös sylkee rumasti jalkoihin, mutta kyykkyyn meno ja kehut sekä silitykset saa sen kantamaan damia pidempään. Kyllä tästä on hyvä jatkaa harjoituksia, täytyy vaan aina vähän muistaa miettiä, mitä kannattaisi itse tehdä!

Yksin treenatessa ollaan nyt hyödynnetty lunta polkujen muodossa. Hajualueen ylitystä ollaan vähän harjoiteltu. Se on Natsalle vielä tässä vaiheessa vaikeaa. Sillä on hyvä nenänkäyttö ja se tykkäisi varmistaa, että oliko tässä jotain. Myös suuntien alkeita helpoilla tehtävillä olen tehnyt sekä pillipysäytystä sisällä.

Piko on päättänyt heittäytyä ihan täysin oloneuvokseksi. Kaikki käskyt menee kun kuuroille korville ja sille riittäisi hyvin vaan kaksi lyhyttä ulkoilukertaa päivässä ja muuten pehmeällä sohvalla makoilua... No, eihän sitä niin helpolla päästetä ja kyllä se sitten lenkillä innostuukin pyrähtelemään ihan kunnolla! :)

Pikkasen on tylsät nämä kirjoitukset ilman kuvia, mutta kun ei tuo aurinko ole juuri viime aikoina näyttäytynyt... Sitä odotellessa... Ei siihen muuten enää kauaa ole! :)

Riistatreeniä

Nyt täytyy heti kirjoittaa, kun kerrankin ehtii... Tälle päivälle oli suunnitteilla riistatreeniä Natsalle ja treenikaveri Dorikselle (Jummi-Jammin Teerenpeli). Sulamassa oli lokki, sorsa ja 4 varista. Tarkoituksena oli tehdä ainakin kunnon hakuruutu.

Hakuruutuun otettiin yksi koira kerrallaan ja se jäi lähetyspaikalle odottamaan, kun ruutu täytettiin. Natsalle näytin lokin ennen hakua ihan vaan siksi, että se ei ole riistaa nähnyt pitkään aikaan. Mutta haku oli siis ihan täysin motivoitu. Natsa teki erittäin tehokasta työtä. Sillä oli nenä hyvin mukana ja koska intoa riitti, haetutin sitten samantein kaikki kuusi riistaa... Ruutu oli suunnilleen taipparihaun kokoinen ja erittäin hyvin kyllä teki homman! :)) Ainoat kauneusvirheet tuli luovutuksissa, mutta nekin parani loppua kohden ja mun vaan pitää olla itte vähän tarkempi, kun Natsa ei varsinaisesti tule mulle tarjoamaan sitä lintua...

Doriskin suoriutui hausta erinomaisesti. Sillä on vauhtia enemmän kun laki sallii, mut onneks nenäkin tuli matkassa mukana, vähän ehkä myöhässä kylläkin välillä... ;)

Lopuksi tehtiin vielä taipparipituinen laahausjälki variksilla ja jäljen päässä köllötteli lokki. Minna veti Natsan jäljen, ettei ainakaan emännän Meindlit hajustais jälkeä liikaa. Ensimmäistä kertaa Natsa jäljesti jopa melkein koko jäljen ihan oikeasta kohtaa ja toi lokin kivasti käteen. Ai että, kyllä oltiin tyytyväisiä! :)) Treenin päälle vielä pitkä lenkki, niin nyt on ainakin hetken kotonakin rauhallista! Nyt ei tarvi taas lintuja sulatella vähään aikaan, mutta sitä pupua pitäs kyllä jostain etsiä. Joka tapauksessa tästä on hyvä jatkaa taas harjoituksia! :)