Natsan kuulumisia

Uuteen vuoteen uudella blogin ulkoasulla. Tuo Lauttarannan- nimi ei ole mikään virallinen, vaan ihan täysin epävirallinen. Meillä on tuossa lähirannassa ollut joskus muinoin lauttaliikennettä ja se on koirien lähes päivittäinen uintipaikka. Olen joskus kyllä ajatellut, että jos mulla olisi kennelnimi, niin yksi vaihtoehto voisi olla juuri tuo Lauttarannan... Sit kun on sellanen narttu, jolla voisi... No, ei nyt mennä asioiden edelle... :)

Joulu on nyt vietetty ja kohti vuoden vaihdetta mennään. Natsalla alkoi juoksut muutama viikko sitten, eli noin 9kk iässä. El Muchos Buenos Nachos on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana kovasti. Ja ennenkaikkea hyvään suuntaan! Jossain vaiheessa kesällä/syksyllä tuntui, että pentu osaa tulla sivulle istumaan vain ja ainoastaan silloin, kun on ruoka-aika, mutta yhtäkkiä huomasin, että oppi on sittenkin mennyt perille vähän syvemmällekin. Yhtäkkiä mulla onkin treenissä koira, joka osaa jo tulla sivulle ja pysyy siinä hiljaa paikoillaan.

Myös syksyn palautusvaikeudet on parantuneet huomattavasti. Tein päivittäisiä toistoja sisällä luovutuksissa ja muutamassa ulkotreenissä juoksin koiraa karkuun piiiitkän matkaa. Sitten yhtäkkiä Natsa toikin damit suoraan ilman kaarroksia! Hyvä Natsa! Daminkanto-ote on vielä pääosin huono, mutta sitäkin työstetään, enkä ole sen antanut häiritä sen suuremmin. Hyvästä otteesta aina kehutaan.

Natsan treenit on pääosin olleet vielä lyhyitä ja helppoja, hyviin onnistumisiin päättyviä tehtäviä. Silloin tällöin on kuitenkin kokeiltava rajoja ja vähän vaikeutettava ja pidennettävä matkoja ja sitten taas palataan vähän taaksepäin. Hyvin on pentunen jaksanut ne muutamat pidemmätkin treenit, eikä lamaannu, vaikkei joku tehtävä heti onnistuisikaan.

Teknisesti on vielä paljon treenattavaa esimerkiksi seuraamisen, taaksepäin lähtemisen, pillipysäytyksen, lähihaun ja sivusuuntien kanssa. Sokkolinjoja ei missään nimessä tässä vaiheessa olla vielä tehty, muutamia muistipaikkoja kylläkin. Hakua on tehty pariin kertaan ja irtoaa kyllä ihan mukavasti. Damin vaihtotreeniä olisi tehtävä jossain vaiheessa..... ;) Jospa tässä lähipäivinä ehtisi myös riistatreeniä tekemään. Paljon on vielä tekemistä ja harjoiteltavaa, mutta hyvään suuntaan on Natsa menossa!

Ensi vuotta olen jo vähän katsellut kalenteri kourassa, kovasti olisi penskalle suunnitelmia, mutta kahtotaan sitten minkälaisessa kunnossa kakara on. Labbisleirille olisi mukava päästä, jos vaan aikataulut natsaa...

Vuosi lopuillaan

Päivitykset on taas jääneet vähemmälle... Pikon jälkivalious vahvistui, saatiin plakaatti kehystettynä seinälle ja sen kunniaksi juotiin hyvät kahvit. Eka ja vika kerta, kun Piko saa syödä suoraan pöydästä. Mutta olihan se sen arvoista!

Hieno rivistö Pikon mejä-kokeista lopulta muodostuikin, yhteensä 11 koetta, joista 5 x 1-tulos, 4 x 2-tulos ja 2 x 3-tulos. Saas nähdä, kuinka sitä ensi kesänä innostuu, kun suurin tavoite on täytetty. Piirinmestaruuksiin, SM-kokeesta puhumattakaan on meidän ihan turha haaveilla pääsystä. No, sen näkee sit ens kesänä.

Alkukesästä Piko oli vielä wt-treenissä ihan mukana, mutta eipä sitä sitten kokeeseen asti lähdetty, kun ei siitä minusta enää avo-luokkaan ole kisaamaan. Natsan tukena se on silloin tällöin treenissä, ja se tekeekin Natsalle ihan hyvää.

Natsan pentutreffit pidettiin Paukun Majalla lokakuun puolella. Yläpuolella Riiheläisen Pian ottama hieno kuva koko porukasta. Oikeassa reunassa myös Ile-iskä.

Natsan treenissä pidettiin vähän taukoa noudoista. Palautukset ja kanto-ote alkoivat olla niin huonot, että katsoin parhaaksi ottaa hetken mietintätauon. Luovutuksia on nyt sitten tauon jälkeen harjoiteltu ahkerasti sisätiloissa ja siellä ne sujuukin ihan hyvin, mutta ulkona on vielä hiukan hapuilua. Vaativat siis vielä kovasti harjoitelua. Itse noudot, tehtävät, Natsa suorittaa hienosti. Ei me mitään vaativia olla tehtykään, mutta intoa ja vauhtia löytyy ja se on hyvä juttu! Hyvällä mielellä tästä jatketaan kohti ensi kesää... :) Ai niin, Natsa oli muuten viime punnituksessa huimat 21,8 kg, se on saanut vihdoinkin vähän rasvaa ympärilleen!

Sissi muutti kesän alussa meiltä pois. Kauaksi se ei lähtenyt, vaan tuohon muutaman kilometrin päähän ja ihan tuttuun porukkaan, josta ei varmasti kiertoon lähde. Se on tarkoitus steriloida lähikuukausina. Tämä oli hyvä päätös varsinkin Sissin kannalta, nyt se saa olla ainoa koira ja saa kaiken haluamansa huomion.

Pikosta JVA!

Niin se kesä mennä humpsahti. Edellisen päivityksen jälkeen ollaan käyty Pikon kanssa Kaakon omassa mejä-kokeessa, josta tuloksena voi2. Jättipotti ja ilon päivä oli kuitenkin 11.9, jolloin tuli se odotettu kolmas ykkönen ja jälkivalioanomuksen sai laittaa menemään! Hiano hetki! Kun ekan oman koiran kanssa saavuttaa edes jonkun valion arvon, niin voi olla kyllä tyytyväinen. Ei ne valionarvot aina kaikille ihan ilmaiseksi taivaasta putoile. Ilmaiseksi ei ainakaan... ;)

Loma hujahti ohitse ja tarkoitus oli treenata wt-koetta silmällä pitäen. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että eiköhän Pikon wt-ura ole taakse jäänyttä elämää. Kun ei niin ei, minkäs teet. Natsan treenikaverina siitä on korvaamaton apu kyllä tulevaisuudessa. Markkeeraukset se saattaisi vielä hyvinkin hoidella, mutta potku linjalle lähtöön puuttuu täysin, vaikka kuinka motivoisi. Mejä-puolella Piko on luonnonlahjakkuus ja se koeura on vielä mietinnässä, kattellaan ensi kesänä, josko tasainen tulostaso saisi vielä jatkoa.

Mukavan määrän ihania muistoja on Piko kuitenkin aiheuttanut. Jännästi sitä muistaa suurimman osan noista pokaaleista, milloin tuli eka AVO1, VOI1, puhumattakaan siitä upeasta ja mahtavasta wt:n ALO1-tuloksesta!

Natsan kanssa jatketaan huomenna taas kenttäkoulutuksessa. Mukavan rennosti se on kentällä ollut.

Tässä Natsa harjoittelee taaksepäin lähtemistä:

Mökkeilyä ja mejäilyä

Kesäloman alkajaisiksi pakkasin koirat autoon ja painelin mökille pariksi päiväksi. Tarkoitus oli olla tekemättä yhtään mitään. Mitä nyt tietty metsälenkkejä ja pari damin heittoa...

Natsa:

Yhteisuintia:

Natsa harjoitteli laiturilta hyppäämistä:

Ja Pikokin hyppäsi:



Lauantaiaamuna siirryttiin Tammelaan Labbiskerhon mejä-kokeeseen. Kahtena edellisenä vuotena sieltä oli tuliaisina ykkönen, mutta nyt kävi toisin. Tulos voi3 26/50 pistettä. Kirjoitan tähän nyt poikkeuksellisesti tuomarin koeselostuksen, niin mukavan tekstin Jari Salokanto kirjoitteli.

Piko sukelsi metsään alkumakuun tutkimisen jälkeen vauhdilla ja varmuudella sekä taitoa osoittavalla määrätietoisuudella. Ohjaaja saa kiristettyä ohjaimen sopivan kireälle ja eteneminen on joutuisaa, mutta sopivanvauhtista. Avausosuudella aivan katkokulman tuntumassa kyykkii pari marjastajaa. He ovat onneksi myös lähellä jälkiuraa niin, että heidän tutkisensa ja tervehtiminen käy koiralta nopeasti ja paluu hommiin on myös ripeä. Katkokulman koira selvittää laajoilla kaarroksilla rengastaen siten kirsunsa eteen veriuran uuden alun. Toisella osuudella tapahtuu jotain yllättävää ja odottamatonta. Koiran kirsu nousee hieman ylös ja se tekee 90 asteen kulman kuin viivottimesta vedettynä ja lähtee häntä heiluen seuraamaan hieman metsittynyttä polkua. Riistaa on sitä pitkin ilmeisesti kulkenut läheiselle lammelle ja hajut houkuttelevat myös koiran mukaansa ja se joudutaan kutsumaan sieltä takaisin. Valitettavasti tulemme tälle samalle polulle viimeiselläkin osuudella ja tulos on aivan sama: riistan jäljet vetävät muuten niin taitavan verijälkikoiran mukaansa vastustamattomasti. Koiralle osoitetaan jälleen jäljen paikka oppaan toimesta. Loppuosuudella on muutama muukin pitkähkö kierros, joissa koira käy testaamassa kykyjään löytää takaisin verijäljelle, mutta niistä se selviytyy rivakasti omilla taidoillaan takaisin jäljelle. Makuut koira merkkaa melko hyvin, joskaan ei liiemmälti kuluta aikaa niiden nuuskimiseen. Kaadolle tulee sivusta ja nappaa sorkan suuhunsa. Epäonnistumisen paikat olivat sivuista katsoen hieman odottamattomat. Koira on niin uskollisen tuntuinen verijäljelle. Mutta ne osoittivat myös, että pieni lisäharjoitus saattaa tehdä hyvää.

Tälläista runoilua saisivat harrastaa muidenkin lajien tuomarit! Tulos kyllä hiukan harmitti, mutta Pikon tasaisen varma tuloskunto sai kuitenkin jatkoa. Kyllä se yksi ykkönen sieltä vielä joskus tulee. Pikon suunnattoman kaunis ja rauhallinen keskittyminen jäljelle tiellä odotellessa ei kerro mitään metsän tapahtumista. Kun se pääsee jäljelle, niin seuraava kilometri mennäänkin sitten aikamoista haipakkaa naru kireällä ja ohjaajan sormet sinisenä. Etureidet kyllä vahvistuvat, kun sen vauhtia yrittää hillitä. Sen into jäljestää on niin upeata katseltavaa! Ei uskoisi, kuinka rankka voi olla noin kilometrin mittainen matka metsässä. Koira on ihan puhki hetken aikaa, ohjaaja, opas ja tuomari aivan hiestä märkinä. Noh, tätä jatkamme siis vielä... Labbiskerhon järjestelyt olivat jälleen kerran todella onnistuneet ja palkintopöytä varmasti yksi parhaimmista!   

Metsästyskausi aloitettu

Eilen ammuttiin Natsalle ensimmäiset haulikkolaukaukset. Pentunen sai katsella, kun Piko haki markkeerauksen aika pitkältä matkalta. Sitten siirryttiin sen verran lähemmäksi, että saatiin Natsalle heitettyä laukauksen jälkeen markkeeraus ja sehän hoiti sen hienosti, palautti jopa käteen! Ei minkäänlaista pelästymistä, terävöityi vaan sopivasti.

Tänään aamulla kello 3.45 herätys ja pellon laitaan kyyhkysiä kyttäämään. Piko oli mukana ja saikin tehdä töitä ihan urakalla. Alkuunsa se pelleili vähän omiaan, eikä meinannut kyyhkyt kelvata, mutta sitten ilmeisesti totesi, että ei tässä ole muutakaan vaihtoehtoa ja alkoi tuomaan lintuja hyvin. Jopa pari aika hurjaa haavakkoa se toi kivasti! Laajalla haulla tuli suurin osa linnuista, jollekkin vähän ohjasin ja otti ohjausta oikein hyvin. Yhteensä aamun saldo oli 15 kyyhkyä ja 3 varista!

Iltapäivällä kävin viemässä  aamulla hajustuneelle alueelle kolme lintua itekseni ja hain Natsan sitten ulkoilemaan kanssani. :) Natsa kulki vapaana omia polkujaan:



Kyyhkyyn törmättyään se kiikutti sen mulle käteen nätisti ja innokkaasti:

Noista kuvista vois ehkä havaita pieniä lihaksiakin!?!

Välillä varpaiden väliin jumiutunut savi häiritsi PAHASTI:

Ja ai että kun häntä pysyi välillä kivasti pystyssä. Mutta niin vaan tuli tämäkin tipu käteen, huh, onneksi!

Hyvin onnistuneet treenit Natsalla ja Pikokin toimi yllättävän hyvin pellolla. Voin olla tyytyväinen! :))

Kesän kuulumisia

Kesä tuli ja meni, ei kait siitä muuta voi todeta. Aamulla saa vetää jo pitkähihasta ihan tosissaan päälle. Me ollaan asetuttu maalle ja ollaan nautittu siitä täysin rinnoin! :)

Natsa kasvaa, tällä hetkellä painoa noin 15,5 kg ja korkeuttakin alkaa olla jo ihan mukavasti viiskuukautiselle. Pientä perustreeniä on sen kanssa tehty, ei mitenkään kyllä kiirehditty. Natsa tekee innokkaasti niin vedessä, pellolla kun metsässäkin. Käteen luovutukset ei ihan vielä onnistu täydellisesti, niitä pitää harjoitella. Vauhtia on enemmän kun järkeä, eikä damit/pallot meinaa pysyä suussa mukana. Hampaat taitaa nyt olla kaikki vaihtuneet.

NATSA 4KK:

 NATSA 5KK:

Kävin Natsan kanssa vähän ihmisten ilmoillakin, kun ei olla juuri oltu kotipaikkoja kauempana. Korialla lasten Yleisurheilukisat ja Valkealassa Match Show saivat toimia testipaikkoina. Muutamalle ekalle ihmiselle piti vähän haukkua, mutta aika nopeasti kyllä rauhoittui ja hetken istuskelun jälkeen kävi mun jalkoihin nukkumaan. Osaa se siis rentoutua vieraissakin paikoissa! 

Tässä Sulevi nautiskelee Juhannuskoivujen juurella:

Piko on ilmoitettu syksyllä kahteen mejä-kokeeseen. Täytyy vetästä sille vielä jokunen harjotusjälki, samalla vois testata Natsan jäljestämistä verellä.

Kaakkolaiset on taaskin pärjänneet kokeissa hienosti. Konnasta tuli KVA!!!! Natsan äippä Tinde sai VOI1, Natsan täti Tempo AVO1, Arja ja Loonie AVO1. Ja lukuisia muita ykkösiä... Huoh, ehkä mekin joku päivä... :)

Tulevana viikonloppuna pidetään peukkuja tutuille Derbyssä ja Mestaruudessa... Kohta alkaa Kaakon kenttäkoulutuksetkin, pääsee Natsa taas ihmettelemään uusia tuttavuuksia.

Kesä ja kärpäset

Kesä etenee huimaa vauhtia, ei meinaa perässä pysyä. Me siirryttiin maalle asumaan, nyt on pikkusen isompi piha, jossa koirat pääsee juoksemaan. Paikkahan on koirille tuttu jo ennestään, niin sen suurempia muuttoahdistuksia ei ole ollut näkyvissä.

Pikon koekausi käynnistyi viime viikonloppuna mejä-kokeessa Voikkaalla. Piko jäljesti hienosti uransa parhaimman suorituksen, tuloksena VOI1 ja luokkavoitto. Pisteitä tuli 45/50. Tuomari Aila Pekkarinen kehotti useasti hiljentämään vauhtia ja tällä kertaa etenimmekin niin hitaasti, ettei ikinä ole tuolla tavalla metsässä "hiivitty". Mutta jos kerta tulos on toi, niin voishan sitä vielä ainakin kerran käydä hiipimässä... ;) Yksi ykkönen puuttuu vielä valioitumisesta. Seuraaviin kokeisiin tähdätään syksymmällä, nyt on muuttohommia ja Natsankin kanssa pitäisi joskus vissiin tehdä jotain?!? Natsan täti voitti Voikkaalla avoimen luokan.

Avoimen luokan voittaja "Miina" Hardrocks Silver Shilling vasemmalla, Piko oikealla.

Vahtikoirat portilla: