Lonkkakuvat lausuttu

Sissin kuvauslausunto tuli takaisin sellaisena, kun sinne lähtikin. Eli lonkat A/C ja kyynärät 1/0. Neiti Pikkarainen pärjää näillä kyllä, vaikkei ihan priimaa olleetkaan. Lisähuomautuksena papereissa luki Vinolantio? Juu, jotain sellaistahan siellä onkin.

Sissi aloitti myös toiset juoksunsa, väli oli päivälleen 5kk eli kaksi kertaa tiheämmin kuin Pikolla. Aikamoista menoa näillä Kasari-siskoksilla. Saattaapi olla, että Sissikin ensi talvena joutuu kirurgin veitsen alle...

Pikon kanssa ei olla viime aikoina juurikaan treenattu. Lumi hankaloittaa tätä hommaa ihan urakalla. Pikoa ei kannata hankeen laittaa juoksemaan, kun se lopettaa leikin muuten ihan kesken... Maisemathan täällä on kun suoraan postikortista, mutta kyllä on puut ja sähköt kovilla.

 

 

Hyvänoloisia pentueita on taas tulossa moneenkin paikkaan, oishan se uusi harrastuskoira ihan jees, mutta katellaan nyt...

Sissin lonkat kuvattu

Joulu tuli ja meni. Sissi otti kaiken ilon irti ensimmäisestä joulustaan meillä... Se kaatoi kuusen kolme kertaa, levitteli koristepallot ympäri kämppää, luonnollisesti tuhosi myös useita kuusenkoristeita. On sillä varmaan ollut hauskaa! Kolmannen kaadon aikaan olin itse kotosalla, toisessa huoneessa, ja rysähdyksen jälkeen annoin pientä palautetta. Sen jälkeen on kuusi saanut olla rauhassa...

Vuoden viimeisenä päivänä Sissi otti krapulat Pärnäsen käsittelyssä Lahdessa. Kyynärät lähti nollina, silmät terveet, toinen lonkka arviolta A/B ja toinen lähti C:nä. Eli ei mitään hälyyttävää, odotellaan vastausta sitten Kennelliitosta. Röntgen-pöydällä kävi myös ilmi, että Sissin toinen jalka on noin 1cm pidempi kuin toinen. Se on  kuulema melko paljon tuon kokoiselle koiralle, mutta ei pitäisi haitata normaalissa rasituksessa.

Syksyn ja talven aikana Sissin tulevaisuus on ollut kovasti mietinnässä. Se kun ei ole kehittynyt fyysisesti eikä henkisesti mielestäni täysin normaalisti. Pieni koko ei sinänsä menoa haittaa, mutta tuo henkinen jälkeenjääneisyys on merkittävä este ja varsinkin erittäin suuri hidaste koulutuksen etenemisessä. Fiilikset on vaihdelleet laidasta laitaan, varsinkin sen suhteen, että onko tämä nyt ihan kesken kaiken luovuttamista ja periksi antamista... Mutta jotenkin on vaikea opettaa Sissille uutta tai vaatia sitä kehittymään, jos viesti ei mene millään perille. Eniten meidän arkea Sissin kanssa vaikeuttaa sen sisäsiisteysongelmat. Pärnäsen tutkimuksissa tähän ei syytä löydetty, joten saattaa hyvinkin liittyä tuohon jälkeenjääneisyyteen. Uskon ja todella toivon, että se vielä jonain päivänä olisi täysin sisäsiisti.

Sissi itse ei tästä olotilasta kärsi mitenkään. Se mennä pomppii mukana. Pikkuhiljaa on kypsynyt mielessä päätös lopetella Sissin tavoitteellista treenaamista. Hankala ja vaikea päätös, mutta  samalla todella helpottava. Sissi jää meille kuitenkin asumaan ja viettelee normaalin kotikoiran arkea.  Sillä on mahtava luonne, kaikkia ihmisiä kohtaan avoin ja vauhdikas. Se saattaa vierailla joskus jossain treeneissä lähinnä Pikon vauhdittajana, ehkä Talvinomessa, kuka ties joskus taippareissakin tai mejässä, mutta en aio sitä sen kummemmin treenata.

Pään sisäisiä "vikoja" on vaikea tutkia. Ja kallista. Googlesta löytyy tietenkin jos jonkinmoista luettavaa, mutta toistaiseksi ei toimenpiteitä tehdä. Ainakaan niin kauan, kun Sissillä on hyvä olla. Se kiusaa Pikoa minkä jaksaa ja hölmöilee omiaan. Sille saa nyt jo vähän hymyilläkin... :)

Vuosi on lopuillaan...

Musta Kaksikko ja Taustajoukot toivottavat kaikille Rauhallista Joulua ja Menestystä Uudelle Vuodelle 2011 !

Joulun aikaan me ollaan hetki ihan aloillaan...

Sissi jo 1-vuotias!

Vaikkei ihan heti uskoisi, niin johan se Sissikin ehti vuoden täyttää!  Sen kunniaksi luonnolisesti herkkuruokaa:

Viime viikonloppuna oltiin Keski-Suomessa Jummi-Jammien pikkujoulutreeneissä. Nyyttärimeinigillä ja arpajaisilla saatiin pöydät koreaksi, nam! :)  Peräti viisi kasari-pentua oli päässyt paikalle! Sissi treenasi aamupäivällä. Aluksi hakuruutua odotellessa tehtiin Zeta-siskon kanssa linjaa mökille johtavalla tiellä. Ne meni ihan ok, mitä nyt pientä vaihtelua dameilla... Hakuruudussa Sissi juoksenteli iloisesti ja otti etäisyyttä vähintäänkin tarpeeksi. Mutta missä nenä? Yhden damin vaan löysi. Eipä ne muutkaan sisarukset niin kovin tarkkanenäisiä olleet, mutta tässä taas selvästi harjoituksen paikka... Lopuksi mentiin jäälle tekemään ihan helppoa linjaa, mutta... Tässä kohtaa Sissin pää ei enää kestänyt ja se keskittyi vain naapurin mönkijään, ihmisten ääniin ym. Oli tosi vaikea saada se tekemään edes yksi kunnon nouto. 

Tottahan se on, että tämä oli Sissin eka isommalla porukalla tehty treeni. Kotona ei ole MITÄÄN häiriöitä. Näitä on nyt ehdottomasti lisättävä. Riittää, kun yksi ihminen seisoo väärässä paikassa, niin Sissin keskittyminen herpaantuu. Lisäksi sitä sivulla istumista on taas harjoiteltava. Hirveetä säätöä!

Piko teki ruokailun jälkeen muutaman markkeerauksen ja linjan. Ensimmäiset noudot leikkauksen jälkeen ja olin aivan varma, että karkaa ihan täysin käsistä. Mutta ei, hyvät noudot teki, helpot matkat sille. Toivottavasti vauhti pysyy tällaisena!

En ole koskaan ollut mikään suuri intoilija koirien pukemisen suhteen. Tänä talvena tuli kuitenkin eteen se tosiasia, että mulla on kahden koiran myötä yleensä aina toinen odottelemassa kylmässä autossa, kun ei ole sitä Webastoakaan... Joten pistin Pialle tilauksen ja tässä tulos:

Marraskuulumiset

Pikon haava on alkanut parantua mukavasti. Parin ekan päivän jälkeen annoin parafiiniöljyä pari kertaa pienen annoksen, jotta alkais suoli toimia. Piko oli pari päivää melkoisen kipeänä, mutta sitten alkoi selvästi helpottamaan.  Selkeä parantumisen merkki oli mun mielestä se, että Piko alkoi ulvoa surkealla äänellä, kun näki mun kädessä damit ja lähettiin Sissin kanssa autolla. Naapuri vaan kertoi tästä äänen avauksesta... :) En silti ole vielä päästänyt sitä vapaaksi pihalle, koska juoksukohtaus on taattu... Pikon juoksukohtaukset on yleensä melkoisen nopeita ja rajuja... Perjantaina tikin poistoon. Yksin jäädessään ja öisin olen pitänyt sillä kamalaa kauluria, koska hieno "paituli" ei millään suostunut pysymään Pikon päällä. Onneks tuli näin hyvät kelit, eikä tartte pelätä, et kuraa menee haavaan.

 

 

Sissin kanssa on menneellä viikolla treenattu pari kertaa. Taas jätettiin yhdelle pellolle dami odottelemaan lumen sulamista... Kyllä voi helposti hukkua dami, vaikka on muka vähän lunta ja (muka) koiralla hyvä nenä. No on Sissillä mun mielestä ihan hyvä nenä! :)

Luovutuksia olen yrittäny Sissin kanssa harjotella ja niitä pitää viel harjotella lisää. Sisällä homma pelaa yllätys yllätys aika hyvin, mut ulkona on toinen juttu. Viime aikoina on onneksi intoa ollut noutoihin, ehkä pitäis joskus sitä malttiakin harjotella ihan oikeissa markkeerauksissakin...

Tänään käytiin kirpeässä pakkassäässä treenaamassa ensin dameilla ja sit vähän fasaanillakin. Tehtiin linjaa (käveltiin koko ajan kauemmaksi dameista), ennätyspitkää lopuksi Sissille ja oon siihen ihan tyytyväinen. Paitsi ne luovutukset... Lopuks fasaani ja sehän meni taas ihan nyppimiseks ja kettuiluks.. HÖH. Illalla otin kertausharjotukset ja tipu nousi nopeemmin eikä kertaakaan ravistellut. Ehkä paineen alla oleminen aiheuttaa helposti tuon ravistelunkin. Joka tapauksessa siihen on nyt puututtava. Jotenkin.

Kuvat alla: Pia Riiheläinen

Ens viikolla olis taas pari arkivapaata ja pääsis Sissin kanssa valosan aikaan treenaamaan. Ne on käytettävä hyödyksi. Ja kohtahan tässä jo juhlitaan Sissin 1-vee synttäreitäkin! :)

Pikon kuulumiset lyhyesti

Pikolle tehtiin tänään sterilointi. Noita-siskon kuolema aiheutti ylimääräistä jännitystä nukutukseen... Jäin uteliaana katsomaan, kun maha avattiin ja täytyy vaan taas todeta, että on se siistiä hommaa, kun sen osaa. Nimittäin eipä juuri verta näkynyt! Ei annettu Pikolle herätyspiikkiä. Äsken, yhdeksän tunnin pötköttelyn jälkeen se singahti ylös ja ohjailin pahasti horjuvan koiran suoraan pihalle. Taitaa olla masu vähän kipiä, kun niin hitaasti ja varovasti kävi asiansa hoitamassa. Sen jälkeen taas lepäilyä...

Piko punnittiin eläinlääkärissä ja vaaka näytti 22,3 kg. No joo, onhan se päässy vähän hoikistumaan, mutta voisin vaikka vannoa, että nyt vaaka näyttäis 20 kg. Kyllä se niin reppanalta näyttää... Täytyy ehkä vähän lisätä ruuan määrää... :)

Vuosi paketissa

Koekausi päättyi pari viikkoa sitten Hauhon wt-kokeeseen. Päätin kuitenkin lähteä sinne kokeilemaan ulkomaisten tuomareiden suunnittelemaa koetta ja hakemaan kokemusta muutenkin itselleni. Pikon piste-ennätys avoimessa luokassa parani kyllä, mutta eipä silti voi juuri hurrata... AVO0 siis tuloksena. Homma kaatui jo ennenkuin alkoikaan eli karkaaminen heti ekalla rastilla! Toka rasti oli ainoa, joka meni hyvin, älyttömän helppo lähihaku, siitä 18 pistettä. Kolmas rasti tosi vaikea kakkosmarkkeeraus ja ekaks heitetty dami piti noutaa ensin. ja sen Piko löysikin, mut mun mielestä seisoskeli taas hetken damin päällä. Vika rasti walk up parin kanssa ja siitä molemmille koirille kaksi ykkösmarkkeerausta. Toisen damin Piko löysi hyvin, mut eka heitto meni ihan mun hitauden piikkiin (ei ollut juuri ajatukset enää kasassa tässä vaiheessa) eikä Piko nähnyt heittoa.

Pikon kohdalla nome-wt-puolella ei tänä vuonna menestystä tullut. Jos kaikista kokeista tulee nolla, niin peiliinhän sitä saapi katsella... Onneksi mejä-puolella kaikista kokeista tuli sentään tulos ja yksi ykkönenkin, niin edes vähän lohduttaa. Ensi vuonna odotuksissa olis sitten pari ykköstä lisää... :)  Jos kaikki menee hyvin, lähtee Piko sterilointireissulle vielä tämän vuoden aikana. Ei sitten tulevaisuudessa voi ainakaan hormooneja syytellä enää ihan täysin...

Sissi kävi tänään verijäljellä, noin 300 metrin pituisella. Kyllä labradoreilla tuo jäljestys on niin verissä, että ei juuri tartte kehottaa matkaan. Sissi olisi myös halunnut kaahata täysiä juosten jäljen läpi... On muuten paljon helpompaa pidellä pikkukoiraa, kun isompaa, jolla alkaa olla jo aika paljon voimia vetää!  Toivottavasti Sissi starttaa myöskin ensi kesänä mejä-kokeessa. Sissin kanssa pitää hioa vielä jonkin verran yhteistyötä, jotta alkais riistatkin tulemaan paremmin käteen. Toistaiseksi se on katsonut parhaaksi vaan jemmata niitä itselleen, nuolla ja syödä tai riepotella..... Ei hyvä. Riistat sitä kuitenkin kiinnostaa sen verran, että en edelleenkään ole asiasta huolissani. Sissin kanssa on treenailtu edelleenkin perustottelevaisuutta, vauhdikkaita noutoja dameilla ja pallolla:

Treffattiin Sissin Zeta-siskoakin tässä pari viikkoa sitten. Tehtiin riistatreeniä ja lopuksi pakolliset poseeraukset, Sissi vasemmalla:

(Zeta istuu lytyssä, on se oikeasti vähän Sissiä isompi)