Pikon verijälki-käyttäytyminen on mennyt viime aikoina niin hyvin, että tällä kertaa tehtiin vähän pidempi, noin 500 metrin jälki, jossa oli yksi kunnollinen makauskulma. Verta käytettiin noin 2-3dl. Tietenkään ei taas otettu säätä ollenkaan huomioon ja yön aikana satoi vettä parikymmentä milliä ja kun lisäksi alueella saattaa liikuskella hirviä ja muita metsän eläviä, niin haastetta oli yllin kyllin. Mutta nämä seikathan EI saisi vaikuttaa koiraan....
Eikä ne kyllä vaikuttaneetkaan! Täysillä oltais taas menty, ilman hanskoja ei olisi pystynyt pitelemään narusta kiinni. Pääosin olin noin kuuden metrin narun toisessa päässä, eli koira sai työskennellä ihan itsenäisesti. Vauhdin säilyttäminen rauhallisessa kävelyvauhdissa oli paikoin erittäin hankalaa. Sade piiskaa ja oksat hakkaa naamaan, kompastelua oksiin ja kannon koloihin, se on sitä harrastamista parhaimmillaan! :)
No, kun noita makauksia ei olla kauheasti harjoiteltu, niin Pikohan meinas oikasta kulman aika reilusti, mutta kun se jäi siihen alueella vähän harhailemaan, niin pyysin sen siihen makaukselle ja hetken haistelemisen jälkeen jäljestys taas jatkui. Tällä kertaa Piko teki enemmän koukkailuja jäljen sivuille, mutta ei se haitannut, koska löysi aina takasin jäljelle. Kaatona meillä oli varis, jota Piko sitten kanteli ylpeänä löydöstään.
Eli tosi hyvin nyt menee Pikon perusjäljestäminen. Jatkossa täytyy varmaan taas tehdä vähän lyhyempiä jälkiä ja harjoitella makauksia ja kulmia. Myös erilaisia maastoja ja ojien ylityksiä täytyy harjoitella. Mutta ei liian usein, ettei vaan into laimene! On muuten mukava huomata, että kun laittaa Pikolle valjaat (joita ei käytettä muulloin) päälle, niin normaali hihnakäyttäytyminen unohtuu täysin ja se tietää, että nyt mennään hommiin ja saa vetää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti