Eipä voi siis muuta todeta, kun että koirani ei siis todellakaan olekaan hallinnassani, vaikka joskus silloin tällöin olen niin erehtynyt luulemaan.... Todella noloa!! Olin Pikon kanssa mökkeilemässä pari päivää ja lopuksi sain osallistua Rantalan Kirsin järkkäämiin wt-treeneihin. Piko otettiin mukaan juoksuista huolimatta. Piko on juoksujensa ekalla viikolla ollut ehkä hieman vaisu ja rapsutuksia kerjäävä, mutta ei siis onneksi mitenkään ei-treenattavissa. (Eli juoksujen piikkiin ei voi laittaa toimimattomuutta)
Ensin otettiin kaksi kertaa ykkösmarkkeeraus veteen damipyssyllä kangasdameja käyttäen. Veteen meno oli Pikon tyyliin rauhallista ja varovaista. Eka nouto oli kaikkien sääntöjen vastainen ja Piko meni damille rannan kautta (nopein reitti, muka) ja tuli myös rannan kautta takaisin. Ei hyvä! Toinen taisi sitten mennä paremmin.
Pellolla otettiin walk up-treeniä eli ajoketju, jossa oli neljä koiraa ja kaksi koiratonta ihmistä siellä väleissä. Edellä kulki kaksi ampujaa/daminheittäjää. Ja tästähän se Pikon riemu ratkesikin. Ei pysynyt koira yhtään käsissä, vaan olisi halunnut lähteä jokaiseen paukkuun ja jokaisen koiran perään....
Lopuksi halukkaat ottivat vielä ykkös- ja kakkosmarkkeerauksia pellolla aika pitkillä matkoilla.
Mitä tästä opimme: lisää porukkatreeniä, lisää tottista, lisää malttiharjoituksia. Ainakin. Helpommin sanottu kun tehty, mutta eipä käy koiraa syyttäminen, kyllä oikeastaan kaikki sen tekemät virheet on ainakin jossain määrin omistajansa aiheuttamia, joten olisko koulutusta koiran ohjaajille/omistajille?
Mutta suuret kiitokset Kirsille treenien järkkäämisestä! Toivottavasti otetaan joskus uusiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti