Vuosi on lopuillaan...

Musta Kaksikko ja Taustajoukot toivottavat kaikille Rauhallista Joulua ja Menestystä Uudelle Vuodelle 2011 !

Joulun aikaan me ollaan hetki ihan aloillaan...

Sissi jo 1-vuotias!

Vaikkei ihan heti uskoisi, niin johan se Sissikin ehti vuoden täyttää!  Sen kunniaksi luonnolisesti herkkuruokaa:

Viime viikonloppuna oltiin Keski-Suomessa Jummi-Jammien pikkujoulutreeneissä. Nyyttärimeinigillä ja arpajaisilla saatiin pöydät koreaksi, nam! :)  Peräti viisi kasari-pentua oli päässyt paikalle! Sissi treenasi aamupäivällä. Aluksi hakuruutua odotellessa tehtiin Zeta-siskon kanssa linjaa mökille johtavalla tiellä. Ne meni ihan ok, mitä nyt pientä vaihtelua dameilla... Hakuruudussa Sissi juoksenteli iloisesti ja otti etäisyyttä vähintäänkin tarpeeksi. Mutta missä nenä? Yhden damin vaan löysi. Eipä ne muutkaan sisarukset niin kovin tarkkanenäisiä olleet, mutta tässä taas selvästi harjoituksen paikka... Lopuksi mentiin jäälle tekemään ihan helppoa linjaa, mutta... Tässä kohtaa Sissin pää ei enää kestänyt ja se keskittyi vain naapurin mönkijään, ihmisten ääniin ym. Oli tosi vaikea saada se tekemään edes yksi kunnon nouto. 

Tottahan se on, että tämä oli Sissin eka isommalla porukalla tehty treeni. Kotona ei ole MITÄÄN häiriöitä. Näitä on nyt ehdottomasti lisättävä. Riittää, kun yksi ihminen seisoo väärässä paikassa, niin Sissin keskittyminen herpaantuu. Lisäksi sitä sivulla istumista on taas harjoiteltava. Hirveetä säätöä!

Piko teki ruokailun jälkeen muutaman markkeerauksen ja linjan. Ensimmäiset noudot leikkauksen jälkeen ja olin aivan varma, että karkaa ihan täysin käsistä. Mutta ei, hyvät noudot teki, helpot matkat sille. Toivottavasti vauhti pysyy tällaisena!

En ole koskaan ollut mikään suuri intoilija koirien pukemisen suhteen. Tänä talvena tuli kuitenkin eteen se tosiasia, että mulla on kahden koiran myötä yleensä aina toinen odottelemassa kylmässä autossa, kun ei ole sitä Webastoakaan... Joten pistin Pialle tilauksen ja tässä tulos:

Marraskuulumiset

Pikon haava on alkanut parantua mukavasti. Parin ekan päivän jälkeen annoin parafiiniöljyä pari kertaa pienen annoksen, jotta alkais suoli toimia. Piko oli pari päivää melkoisen kipeänä, mutta sitten alkoi selvästi helpottamaan.  Selkeä parantumisen merkki oli mun mielestä se, että Piko alkoi ulvoa surkealla äänellä, kun näki mun kädessä damit ja lähettiin Sissin kanssa autolla. Naapuri vaan kertoi tästä äänen avauksesta... :) En silti ole vielä päästänyt sitä vapaaksi pihalle, koska juoksukohtaus on taattu... Pikon juoksukohtaukset on yleensä melkoisen nopeita ja rajuja... Perjantaina tikin poistoon. Yksin jäädessään ja öisin olen pitänyt sillä kamalaa kauluria, koska hieno "paituli" ei millään suostunut pysymään Pikon päällä. Onneks tuli näin hyvät kelit, eikä tartte pelätä, et kuraa menee haavaan.

 

 

Sissin kanssa on menneellä viikolla treenattu pari kertaa. Taas jätettiin yhdelle pellolle dami odottelemaan lumen sulamista... Kyllä voi helposti hukkua dami, vaikka on muka vähän lunta ja (muka) koiralla hyvä nenä. No on Sissillä mun mielestä ihan hyvä nenä! :)

Luovutuksia olen yrittäny Sissin kanssa harjotella ja niitä pitää viel harjotella lisää. Sisällä homma pelaa yllätys yllätys aika hyvin, mut ulkona on toinen juttu. Viime aikoina on onneksi intoa ollut noutoihin, ehkä pitäis joskus sitä malttiakin harjotella ihan oikeissa markkeerauksissakin...

Tänään käytiin kirpeässä pakkassäässä treenaamassa ensin dameilla ja sit vähän fasaanillakin. Tehtiin linjaa (käveltiin koko ajan kauemmaksi dameista), ennätyspitkää lopuksi Sissille ja oon siihen ihan tyytyväinen. Paitsi ne luovutukset... Lopuks fasaani ja sehän meni taas ihan nyppimiseks ja kettuiluks.. HÖH. Illalla otin kertausharjotukset ja tipu nousi nopeemmin eikä kertaakaan ravistellut. Ehkä paineen alla oleminen aiheuttaa helposti tuon ravistelunkin. Joka tapauksessa siihen on nyt puututtava. Jotenkin.

Kuvat alla: Pia Riiheläinen

Ens viikolla olis taas pari arkivapaata ja pääsis Sissin kanssa valosan aikaan treenaamaan. Ne on käytettävä hyödyksi. Ja kohtahan tässä jo juhlitaan Sissin 1-vee synttäreitäkin! :)

Pikon kuulumiset lyhyesti

Pikolle tehtiin tänään sterilointi. Noita-siskon kuolema aiheutti ylimääräistä jännitystä nukutukseen... Jäin uteliaana katsomaan, kun maha avattiin ja täytyy vaan taas todeta, että on se siistiä hommaa, kun sen osaa. Nimittäin eipä juuri verta näkynyt! Ei annettu Pikolle herätyspiikkiä. Äsken, yhdeksän tunnin pötköttelyn jälkeen se singahti ylös ja ohjailin pahasti horjuvan koiran suoraan pihalle. Taitaa olla masu vähän kipiä, kun niin hitaasti ja varovasti kävi asiansa hoitamassa. Sen jälkeen taas lepäilyä...

Piko punnittiin eläinlääkärissä ja vaaka näytti 22,3 kg. No joo, onhan se päässy vähän hoikistumaan, mutta voisin vaikka vannoa, että nyt vaaka näyttäis 20 kg. Kyllä se niin reppanalta näyttää... Täytyy ehkä vähän lisätä ruuan määrää... :)

Vuosi paketissa

Koekausi päättyi pari viikkoa sitten Hauhon wt-kokeeseen. Päätin kuitenkin lähteä sinne kokeilemaan ulkomaisten tuomareiden suunnittelemaa koetta ja hakemaan kokemusta muutenkin itselleni. Pikon piste-ennätys avoimessa luokassa parani kyllä, mutta eipä silti voi juuri hurrata... AVO0 siis tuloksena. Homma kaatui jo ennenkuin alkoikaan eli karkaaminen heti ekalla rastilla! Toka rasti oli ainoa, joka meni hyvin, älyttömän helppo lähihaku, siitä 18 pistettä. Kolmas rasti tosi vaikea kakkosmarkkeeraus ja ekaks heitetty dami piti noutaa ensin. ja sen Piko löysikin, mut mun mielestä seisoskeli taas hetken damin päällä. Vika rasti walk up parin kanssa ja siitä molemmille koirille kaksi ykkösmarkkeerausta. Toisen damin Piko löysi hyvin, mut eka heitto meni ihan mun hitauden piikkiin (ei ollut juuri ajatukset enää kasassa tässä vaiheessa) eikä Piko nähnyt heittoa.

Pikon kohdalla nome-wt-puolella ei tänä vuonna menestystä tullut. Jos kaikista kokeista tulee nolla, niin peiliinhän sitä saapi katsella... Onneksi mejä-puolella kaikista kokeista tuli sentään tulos ja yksi ykkönenkin, niin edes vähän lohduttaa. Ensi vuonna odotuksissa olis sitten pari ykköstä lisää... :)  Jos kaikki menee hyvin, lähtee Piko sterilointireissulle vielä tämän vuoden aikana. Ei sitten tulevaisuudessa voi ainakaan hormooneja syytellä enää ihan täysin...

Sissi kävi tänään verijäljellä, noin 300 metrin pituisella. Kyllä labradoreilla tuo jäljestys on niin verissä, että ei juuri tartte kehottaa matkaan. Sissi olisi myös halunnut kaahata täysiä juosten jäljen läpi... On muuten paljon helpompaa pidellä pikkukoiraa, kun isompaa, jolla alkaa olla jo aika paljon voimia vetää!  Toivottavasti Sissi starttaa myöskin ensi kesänä mejä-kokeessa. Sissin kanssa pitää hioa vielä jonkin verran yhteistyötä, jotta alkais riistatkin tulemaan paremmin käteen. Toistaiseksi se on katsonut parhaaksi vaan jemmata niitä itselleen, nuolla ja syödä tai riepotella..... Ei hyvä. Riistat sitä kuitenkin kiinnostaa sen verran, että en edelleenkään ole asiasta huolissani. Sissin kanssa on treenailtu edelleenkin perustottelevaisuutta, vauhdikkaita noutoja dameilla ja pallolla:

Treffattiin Sissin Zeta-siskoakin tässä pari viikkoa sitten. Tehtiin riistatreeniä ja lopuksi pakolliset poseeraukset, Sissi vasemmalla:

(Zeta istuu lytyssä, on se oikeasti vähän Sissiä isompi)

Noidan muistolle

Pikon sisko ja säännöllisen epäsäännöllinen treenikaveri, Jummi-Jammin Noita, menehtyi viime torstaina 7.10. Elämänsä kunnossa oleva Noita ei herännyt kunnolla lievästä nukutuksesta, vaikka sai herätyspiikin, vaan lyyhistyi eläinlääkärin pihamaalle. Elvytys ei enää auttanut. Noita meni Eviraan ruumiinavaukseen ja toivottavasti sieltä tulee jonkinlaista vastausta. Todella harmillinen juttu, voimia vielä Leenalle!

Tässä muutama valokuva sisaruksista parin vuoden takaa:

Labbisleirillä, vas.Piko, oikealla Noita

Noita vasemmalla

Sisaruksilla sama mielenkiinnon kohde:

Viikonloppu toi onneksi myös mukavia uutisia, kun Sissin peräti neljä sisarusta suoritti taipparit hyväksytysti! Mahtavaa! Ehkä Sissikin vielä joskus...

Viime viikkojen kuulumisia

Aloitetaan eilisestä... WT-koe Lappeenrannassa, Piko avoimessa luokassa ja tulos AVO- eli keskeytin kahden rastin jälkeen. Ekalla rastilla ykkösmarkkeeraus aika isoon ryteikkö-ojaan ja koiralle nenän käyttöä. Piko markkeeras hyvin ja pyöri ojassa, mutta ei tullut damin kanssa pois. Ojasta poistumisen jälkeen se ei edes yrittänyt etsiä damia vaan haahuili ja pysähtyi haistelemaan maata. Eli luultavasti se kävi damilla eikä ottanut sitä. Aamulla käytin sen ulkona ja teki tarpeensa, mutta sitten heti ekalla rastilla paskahätä "yllätti"... Great! 

Toka rasti alkoi ykkösmarkkeerauksella ja sitten sen takaa olis pitänyt ottaa ohjaus, mutta ei saatu edes markkeerausta ylös, kun Piko juoksi vauhdilla yli eikä tykännyt pillityksestä. Kuppi nurin ja kättelyt.  Tuomari Miso Sipolan kehotuksesta kävin sitten koiran kanssa etsimässä damin ja lähetin hakemaan sen ja sitten kyllä kelpasi. Kiitti mulle riitti!

Rastit oli ihan suoritettavissa olevia mukavia perustehtäviä ilman mitään kikkailuja. Maaston muodot eli mäet aiheuttivat haatetta. Siispä etsimään mäkisiä treenauspaikkoja, mission impossible in PKL... Harmittaa, koska uskoni tuohon koiraan säilyy silti näistä takaiskuista huolimatta, kun treenissä se on ihan erilainen eikä todellakaan ole heittänyt viime aikoina leikkiä kesken, jos markkeerausdami ei ihan heti löydykkään... Ehkäpä mun jännittäminen sitten aiheutti myös Pikon jäätymisen.. Hauholle mennään vielä yrittämään, jos vaan mahdutaan mukaan, jotta minä itse saisin tuohon aamun jännitykseen jotain parannusta...

Sissille tulee jo kohta 10 kuukautta ikää. Järkyttävää! Strategiset mitat nyt 51cm ja 16,4kg. Tein viime viikolla sille siipidamin ja sen noutaminen onnistui ilman ongelmia. Pari kertaa olen jo uskaltautunut ottamaan hihnan pois taippariotteesta markkeerauksia treenatessa ja hienosti on pysynyt paikoillaan. Maksoin jäsenyyden KSSK:hon ja siellä olis tarkoitus käydä ainakin Sissin kanssa tottelevaisuuden perusjuttuja treenaamassa. Eka kerta takana ja positiivisella mielellä ollaan. Sissiä ei selvästikään uudet koirat tai paikat häiritse, kunhan on NAKKIA! :)

Sissin isä ehti saavuttaa b-kokeista VOI1-tuloksen ja emä Ettakin pääsee ensi vuonna voittajaluokkaan, mahtavaa!