Elokuun alussa matkattiin Punkaharjulle Labradorien Derbyyn. Vaihdoin Natsan markkeerauskäskyn pari viikkoa ennen Derbyä, kun tulin siihen tulokseen, että nimellä lähettäminen ei ollutkaan niin hyvä juttu, mitä ajattelin. Derby meni koiran senhetkiseen tasoon nähden ihan mukavasti, saatiin kaikki damit ylös, mutta yhden tehtävän turha epäröinti tiputti meidät finaalista. Ei haitannut, finaalissa taso olikin sitten jo kivenkova ja olin lauantaipäivään ihan tyytyväinen.
Elokuun 10.päivä siirryttiin aamuvarhaisella pellon laitaan kyyhkyjahdin alotukseen. Natsa oli myös mukana passissa. Sainpahan minäkin elämäni ensimmäisen linnun alas! Mutta siihen se mun saalismäärä on sitten jäänytkin, harjottelua vaatii... Tässä Natsan ensimmäinen lämmin riista-kokemus:
Piko on ollut loppukesästä ihan älyttömän energinen ja vauhdikas. Ehkä ylensyönti omenapuun sadosta on saanut sen jonkinlaiseen sokerihumalaan, en tiedä, mutta se on taas iloinen oma itsensä. Muutamia kertoja se on ollut peltotreenissä mukana ja tekee samat tehtävät, mitä Natsakin ja vielä oikein hyvin! Pysähtyy pillistä ja kääntyy just niinkun pitääkin... Jos tietäisi, että sama vauhti pysyisi kokeessa, niin sen voisi vaikka viedäkin wt-kokeeseen, mutta jotenkin vaan en oikein usko... Treenatkoon nyt tossa rinnalla.
Sorsastus alkoi sitten 20.8 ja suunnattiin Hollolaan. Pikoa ei kannata veneeseen ottaa, joten Natsa lähti mukaan. Muutamia pudotuksia saatiin ja avitettiin nuorta ensikertalaiskoiraa aina sopivasti, ettei tullut liian vaikeita noutoja. Natsa hyppää veneestä hyvin ja on passissa ollut hiljaa. Eipä tarvinnut montaa kertaa ottaa pyssyä esiin, niin Natsa tiesi jo tasantarkkaan, mitä ollaan tekemässä. Intoa on piisannut mukavasti! :) Vedessä ei vielä ohjaukset ja suunnat suju vielä yhtä hyvin, kun maalla. Mutta sitä varten on kiviä taskussa... ;) Yhden täysin ihmisen ulottumattomissa olevan haavakon Natsa kävi upeasti etsimässä kaislikosta. En olisi totta puhuen tätä uskonut...
Elokuun 23.päivä haettiin Savitaipaleelta laumaan uusi jäsen:
Äkkiä kyllä tottuu elukat toisiinsa, vaikka aluksi pitikin ihan pikkasen sähistä... ;) Ihana pieni pallero, niin rohkea ja utelias, että siinä olisi monella koiranpennullakin oppimista! Tässä vähän leikitään Pikon hännällä:
Mun suurimman huolen uuden kissan tulosta aiheutti Sulevi. Vähän jännitin, että miten Sulevi ottaa pienen pennun vastaan. Alkupäivinä se kyttäili turvallisen välimatkan päästä, mutta sitten alkoivat pikkuhiljaa lähestyä toisiaan. Nyt sitten leikitään (taistellaan?) jo ihan urakalla, että heikompia hirvittää. Mutta kait se on niitten annettava vaan painia, kun ei tuo pikkukissa karkuunkaan lähde, vaan hyökkää aina uudelleen Sulevin päälle...
Ja sitten kun tulee väsy, niin osoite on selvä:
Mustaa kissaa on muuten yhtä vaikea kuvata, kun mustaa koiraa...
Loppusyksystä tehdään molempien koirien kanssa uuteen lajiin tutustuminen. Lähdetään agility-kurssille! :D Tarkoitus on mennä pitämään hauskaa ja saada vähän uutta tekemistä.
