Pikon kaikki sisarukset on nyt kuvattu ja kaikilla lonkat AA ja kyynärät 00. Tosi hieno juttu! Silmätkin kaikilla tutkituilla terveet.

Pikon kanssa on nyt viime aikoina lähinnä lenkkeilty. Oon ajatellu, että joulujen jälkeen taas aletaan treenailemaan enemmän. Tällä hetkellä itse keskityn aiheeseen nimeltä Koiran luonnollinen ruokinta... Eli nappulat on Pikolta jätetty pois...

Hakuruutu-video

Yritän lisätä tähän videon pätkän Pikon hakuruututyöskentelystä. Vein kahdeksan damia ja tyrkkäsin ne kaikki pikkasen piiloon heinien tms. alle. Koiralla oli niin suuri into päällä, että haetutin sitten kaikki damit... En tollasta määrää ole tainnut ennen haetuttaa, kunhan nyt kokeilin ja hyvin meni loppuun asti. Siis innokkaasti, se on tärkeintä! :)

Video ei sit ole hyvää laatua...

Pakko oli käydä ottamassa kuva. Koriallahan on Tiilitehdas, vai mikä se nyt oli...

Lisäys: Samana päivänä, kun olin ottanu ton kuvan, kyltti oli korjattu oikeaksi... Tarina ei kerro, kuinka kauan mokoma oli paikoillaan...

Aamulla lähdin into piukeena Kuuksoon tarkoituksena tehdä pitkä lenkki ja napsia valokuvia. No, en sitten osannutkaan ihan oikeasta risteyksestä kääntyä ja huomasin 35 min kävelyn jälkeen olevani takasin autolla. Ja kaikki kuvatkin oli ihan huonoja, en osaa tällä säällä saada tolla kameralla hyviä kuvia... No, en sitten viittiny enää lähteä uudelle kävelyreissulle vaan käytin hyvän risteyskohdan hyväkseni ja treenasin Pikon kanssa suuntia/ohjausta. Damit oli kolmessa eri suunnissa ja lähetin Pikoa keskeltä aina eri suuntiin ja tein luoksetulosta pari pysäytystä ja siitä sitten ohjauksen damille.

Hyvin Piko nyt totteli suuntia, mutta sitten siihen iski taas hetkeksi neiti-olo. Ei nimittäin ole eka kerta, kun se ihan kesken kaiken yhtäkkiä tunteekin nenässään jonkun ällöttävän hajun ja dami tippuu suusta eikä se meinaa millään suostua ottamaan sitä takasin suuhun. Kiertää vaan tosi kaukaa! Tää on tosi ärsyttävä piirre, mutta ei sitä onneksi usein esiinny. Sanoin sitten Pikolle vähän pahasti, että tollasta ei kyllä tarttis tehdä ja otettiin samalla damilla vielä pari onnistunutta iloista noutoa, joista sitten kehuin kovasti. Ja mun damit ei ainakaan päälle päin näytä mitenkään erityisen likasilta ja samaa hommaa Piko on tehny vieraillakin dameilla...

Mejäiltiin taas

Pikon verijälki-käyttäytyminen on mennyt viime aikoina niin hyvin, että tällä kertaa tehtiin vähän pidempi, noin 500 metrin jälki, jossa oli yksi kunnollinen makauskulma. Verta käytettiin noin 2-3dl. Tietenkään ei taas otettu säätä ollenkaan huomioon ja yön aikana satoi vettä parikymmentä milliä ja kun lisäksi alueella saattaa liikuskella hirviä ja muita metsän eläviä, niin haastetta oli yllin kyllin. Mutta nämä seikathan EI saisi vaikuttaa koiraan....

Eikä ne kyllä vaikuttaneetkaan! Täysillä oltais taas menty, ilman hanskoja ei olisi pystynyt pitelemään narusta kiinni. Pääosin olin noin kuuden metrin narun toisessa päässä, eli koira sai työskennellä ihan itsenäisesti. Vauhdin säilyttäminen rauhallisessa kävelyvauhdissa oli paikoin erittäin hankalaa. Sade piiskaa ja oksat hakkaa naamaan, kompastelua oksiin ja kannon koloihin, se on sitä harrastamista parhaimmillaan! :)

No, kun noita makauksia ei olla kauheasti harjoiteltu, niin Pikohan meinas oikasta kulman aika reilusti, mutta kun se jäi siihen alueella vähän harhailemaan, niin pyysin sen siihen makaukselle ja hetken haistelemisen jälkeen jäljestys taas jatkui. Tällä kertaa Piko teki enemmän koukkailuja jäljen sivuille, mutta ei se haitannut, koska löysi aina takasin jäljelle. Kaatona meillä oli varis, jota Piko sitten kanteli ylpeänä löydöstään.

Eli tosi hyvin nyt menee Pikon perusjäljestäminen. Jatkossa täytyy varmaan taas tehdä vähän lyhyempiä jälkiä ja harjoitella makauksia ja kulmia. Myös erilaisia maastoja ja ojien ylityksiä täytyy harjoitella. Mutta ei liian usein, ettei vaan into laimene! On muuten mukava huomata, että kun laittaa Pikolle valjaat (joita ei käytettä muulloin) päälle, niin normaali hihnakäyttäytyminen unohtuu täysin ja se tietää, että nyt mennään hommiin ja saa vetää! :)

Kaakon syyspäivillä

Lauantaina oltiin Kaakon järjestämillä syyspäivillä ja kyllä oli mukavaa sateisesta säästä huolimatta! Pääaiheena oli Mejä ja Leena Kähkönen oli meitä opastamassa. Käytiin Mejää lajina läpi ja tehtiin koirille harjoitusjäljet, ehkä noin 100-150 metriä. Piko oli taas kyllä ihan innoissaan, kun mentiin jäljelle. Alussa pientä tarkistelua, että mihin päin se jälki nyt mahtaakaan lähteä, mutta sen jälkeen päästiin hyvin loppuun asti. Ja vauhti oli jäljellä vähän liiankin kova, sai kyllä pidellä! Ja kaiken kruunasi vielä se, että kaatona ollut hirven sorkka oli Pikon mielestä ihan jees ja se kanteli sitä ylpeänä esitellen! :) Oli kyllä mukava nähdä Piko pitkästä aikaa noin innoissaan! Jos toi Mejä ei olis niin kauhean työläs laji, niin sitä harrastettais kyllä enemmänkin ja varmaan sitten joskus kisattaiskin. Jos tässä syksyn mittaan vielä parit jäljet kävis vetäsemässä.

Ja pakollisia kuvia, ihan huvin vuoksi:

Piko möhköfantti-asennossa:

Onko pakko kattoo kameraan, jos ei vaan halua???

Pikon päivittäinen tärkeä tehtävä: Posti tuo, Piko vie...

On rankkaa, on tää niin rankkaa...Samaan aikaan viereisessä huoneessa: Toivo-kissa on samaa mieltä...
Onpas kiva vaan läiskiä näitä kuvia tänne... :)

Taipalsaaren WT-kuvia

Alo-luokan osallistujista lähinnä löytyy kuvia Sudensalmen Tiinan sivuilta (mekin vilahdetaan siellä numerolla 2!) sekä muutamia minun ottamia Picasasta.

Selostus Taipalsaaren WT:stä

Nyt se kauhea jännitys alkaa jo pikku hiljaa olla ohi. Piko sai yhteensä 33/80 pistettä eli tulos oli nuo0. Mutta ei me siitä lannistuta, paremmin sitten tulevaisuudessa... Romaaninhan tosta päivästä voisi kirjoittaa, mutta yritän nyt vähän pidätellä itseäni kuitenkin.

Jännitys oli erittäin kova varsinkin kahden ekan rastin ajan. Piko taisi myös huomata mun jännittämisen ja eihän Pikokaan vielä montaa kertaa ole "treenannu" tollasessa ihmis- ja koirapaljoudessa. Tästä merkkinä esim. se, että Piko pissasi aamupäivän aikana noin 10-15 kertaa, mm. kaksi kertaa rastilla, niin ei sekään ihan normaalia ole..

Rastiselostuksia: (jokaisen rastin alussa oli pätkä seuraamista ilman hihnaa)

1.Rasti Ykkösmarkkeeraus (laukaus ja heitto) pellolla, oja taisi olla välissä. Ihan perustehtävä, jota on harjoiteltu tuhat kertaa, mutta ei Piko ei löytäny damia millään. Sain käännettyä sen monta kertaa takasin päin ja aina se juoksi ohi. Ja sitten kun ei löytyny, niin alkoi into hiipua. Siis 0 pistettä.

2.Rasti Ykkösmerkkeeraus (laukaus ja heitto), pellolta lähetys ja dami tippui peltolohkojen välillä olevaan ojaan/kivirykelmään tms. Piko suoriutui loistavasti ja tästä saatiin 18 pistettä. Sydän hakkas niinkun olisin juossu 10 km täysillä. Ihan mahtava tunne!

3.Rasti Lähihaku. Kuva alla. Kreppien väliin oli laitettu dameja (en tiiä monta, ehkä 4-5) ja ne oli ilmeisesti osittain piilotettu, ei kuitenkaan kokonaan. Tähän ei tullut laukausta motivoinniksi! Kaksi damia piti hakea ja koira piti saada pysymään tolla pienellä alueella. Alussa oli seuraamista tuosta kohdasta, missä koira nyt on, tuonne ojan eteen toimitsijan luokse. Jouduin lähettämään Pikon pari kertaa, enkä oikein hyvin saanut sitä pysymään alueella. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi damit talteen. 9 Pistettä.



4.Rasti Linjalle lähetys, laukaus tuli. Dami oli suunnilleen tuon alla olevan kuvan koiran takana.

En meinannut saada Pikoa millään noin kauas. Sivuille ohjaukset meni molemmissa ohjaustehtävissä suht hyvin, mutta tuo kauemmaksi meneminen tuotti erityisesti tässä vaikeuksia. Loppujen lopuksi dami kuitenkin löytyi ja saatiin sittenkin 6 pistettä!

Oli kuitenkin kiva huomata, että ihan suoritettavissa noi alokas-luokan tehtävät on, kunhan saadaan vaan vähän lisää treenattua. :)

Mukava päivä kuitenkin kaiken kaikkiaan, aurinko paistoi ja eväät oli hyvät! :) Ja tietenkin päivän paras juttu oli se, että voitettiin Noita-sisko kahdella pisteellä!! :)

Lisää kuvia löytyy lähiaikoina Picasasta.

Tehotreenausta

Kumpi on kumpi?Vastaus: vasemmalla Noita ja oikealla Piko.


Viikonloppuna otettiin oikein kunnon treenausta Noita-siskon (Jummi-Jammin Noita) kanssa Taipalsaarta varten. Tai siis ainakin meidän mittapuulla oli kunnon treenit.

Lopuksi saivat koirat päästellä vähän höyryjä:

Ystävälliset siskokset:

Ja sitten taas vauhdilla:

Ja lopuksi oma-aloitteinen viilentyminen ja mutanaamio: (Piko makuulla)

Noita:

Operaatio Taipalsaari

Ovat täällä Kaakossa niin mukavia nuo kokeen järjestäjät, että päästään Pikon kanssa Taipalsaaren Working Testiin tekemään epävirallista nuorten luokkaa. Eli siis tehdään alokasluokan tehtävät, mutta tulosta ei virallisesti saada. Eli saadaan kokemusta ja harjoitusta! En tiedä sitten mitä tapahtuu, kun nyt jo jännittää ihan hulluna... Katsellaan...

Treenejä

Tänään oltiin Einstein-kultsun kanssa (ja tietty omistajansa) treenailemassa. Tehtiin pellolla markkeerauksia, eteen-lähetystä (+ tietty vähän ohjausta...) ja metsän puolella hakuruutu. Myös markkeerauksia tien ja ojan yli. Lopuksi vielä niitä ah niin inhottavia malttitreenejä, jotka on Pikolle aina vaikeita. Mutta olipa muuten kyllä tosi kiva treenailla, kun molemmat koirat teki suoritukset vähintään omalla tasollaan ja tasaisen varmasti. (Olikohan meillä liian helppoja tehtäviä?!?)

P.S. Ajatus Taipalsaaressa epävirallisessa nuorten luokassa starttaamisesta elää vielä! Tosin pistää jännittämään pelkkä ajatuskin jo niin paljon, että huh huh...

Kasvattajan luona näytillä

Eilen saatiin mahdollisuus päästä käymään Maija-kasvattajan luona. Noita-sisko samasta pentueesta lähti myös matkaan, koska me painiskellaan samantyyppisten ongelmien kanssa. Eli riistan.

Otettiin aluksi dameilla pari markkeerausta ja eteen-lähetystä motivoidusti. Ne meni ihan yhtä hyvin, kun normaalistikin. Sitten vaihdettiin sukkavarikseen ja pelkkään varikseen ja ongelmat alkoi... Loppujen lopuksi Piko kyllä kantoi varista, mutta tällä kertaa ei läheskään yhtä hyvin, kun viime aikoina kotona treeneissä. Ei edes makkaran avulla.. :)

Sitten siirryttiin rantaan, jossa ensin pari noutoa damilla. Piko meni tyylilleen uskollisesti erittäin varovasti ja hitaasti veteen, mutta ui kuitenkin. Lokki ei sitten vedestä enää tullutkaan. Piko ei siis suostunut menemään veteen. Kuitenkin sitten maalla Piko kantoi lokkia, kun vähän tuli härnäystä ja kilpailua.

Mutta sitten tapahtui jotakin erittäin positiivista: Oli kanin vuoro. Kani oli tosi iso, mutta erittäin hyvässä kunnossa. Maija veti laahausjäljen. Piko jäljestää yleensä erittäin tarkasti ja hyvin, mutta tällä kertaa lähetin sen jäljelle kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla ryntäs ihan väärään suuntaan, mutta löysi kuitenkin kanin ja sitten toisella lähetyksellä toi sen hienosti minulle. Siis tämä oli päivän paras hetki, aivan mahtavaa! Pikon toinen kanin kantaminen elämässään!

Kuva:Maija Lappalainen

Lopuksi Maija teki vielä hakuruudun variksilla. Piko alkoi olla jo selvästi väsynyt ja silloin sen kiinnostus on tasan nolla. Liikkuminen ruudussa oli lönköttelyä. Kamalan näköistä. Kyllä se taisi kaikki varikset löytää ja sitten avustuksen kanssa muutamia toikin, mutta ei tällä esityksellä taippareista läpi pääsisi.

Kuva:Maija Lappalainen


Mutta summa summarum, Piko kantoi varista, lokkia ja kania. Eli ei hassummin ja siihen olemme tyytyväisiä. Toi uintihomma kyllä kieltämättä vähän kaihertaa. Sitä täytyy mietiskellä.

Damihommat nyt kuitenkin sujuu edes jotenkuten ja vielä olis yks mahdollisuus ehkä päästä osallistumaan WT:n nuorten luokkaan. Se kyllä hirveesti kiinnostais, vois olla meidän ainoa mahdollisuus ikinä kisata missään, jos ens vuonna säännöt muuttuu ja nuorten luokkaankin tulee ikärajat... Mutta katotaan nyt.

Starttipyssy tarttis ostaa, että pystyis harjotella malttia myös laukauksen kanssa.. Kun se on meillä vielä pieni ongelma. Myöskin. :)

Kiitokset vielä Maijalle, että päästiin tulemaan!

Makkarakikkailua

Viikonloppuna oli SM-Nome Iitissä ja pääsin sunnuntaina seuraamaan finaalikoirakoita. Finaaliin oli päässyt vain 7 koiraa, eli päivä oli toisaalta ihan mukavan lyhyt. Kyllä oli hienoja suorituksia ja hattua täytyy nostaa varsinkin vesityöskentelystä, joka kovassa aallokossa koetteli koiran kestävyyttä!

Pari kuvaa Pikon "maltti"harjoituksista: (makkara on kova juttu...)

Piko kantoi kania!

Piko osaa kyllä yllättää! Niin hyvässä kuin pahassakin.... Tänään oltiin sitten tosiaan koulutuksissa ja otettiin tällä kertaa vähän malttiharjoituksia dameilla ja pari markkeerausta. Piko käyttäytyi tosi hienosti ja rauhallisesti. Se malttoi keskittyä minuun (ja mun taskussa oleviin makupaloihin..) ja pystyin leikittämään sitä vapaanakin ilman, että se edes suunnitteli lähtevänsä muiden koirien luo! Tosi hienoa! Sitten lopuksi saatiin vielä mahdollisuus haistella kania. Aluksi koitettiin houkutella ja härnäillä, mutta sitten otin makupalakonstin käyttöön ja laitoin kourallisen juuston ja nakinpalasia maahan ja käskin hakea kania. Ja uskomatonta kyllä, Piko nouti kanin!!!! :) Ja toisen kerran se sitten otti kanin suuhunsa ihan vaan houkuttelemalla. Ja taas kerran onneksi, kani pysyi suussa, kun se sinne kerran meni, eli ei pudottelua! Hyvä Piko!!! Pieniä tipunaskelia kohti taippareita...

Näköjään meidän täytyy nyt käyttää riistan käsittelyn helpottamiseksi tota ruokapalkkiota. Se taitaa noutajilla olla aika harvinainen juttu, mutta jospa me sen avulla päästäis eteenpäin. Eli ruokakuppi/kourallinen makupaloja maahan lähettyville (tai kotona sisälle lattialle) ja sitten annetaan käsky HAE. Jos riista tulee palautetuksi nätisti, saa ruokaa. Tarpeeksi yksinkertaista ja nopea palkkio.

Eka sorsastusreissu!

Korkattiin Pikon kanssa tuo sorsastushomma. Odotukset ei ollu kauhian korkealla, mutta halusin kokeilla kuitenkin. Ekassa noudossa Piko horjahti veneestä vahingossa järveen, kun se kurkotteli ja kurkotteli ja kurkotteli.... Sitten sorsa saatiin muutaman käskyn jälkeen talteen. Toisen sorsan kohdalla kynnyskysymykseksi muodostui kaislat ja lumpeet. Piko ei uskaltautunut lähteä uimaan kuin muutaman metrin päästä veneestä. Ilmeisesti se ei ole vielä tarpeeksi tottunut uiskentelemaan "ei niin helpossa" vedessä. Toikin on sellanen juttu, mitä en tosiaankaan ole tajunnut treenata. Aina on tullut viskattua lintu tai dami ihan avoveteen! Veneestä poistuminen on Pikolla erittäin varovaista, se niin sanotusti liukui siitä laidan yli. Täytyy tätäkin vielä treenailla...

Ei mitään hyviä kuvia tällä kertaa:





Tänään taidetaan mennä ekaa kertaa tänä syksynä Kaakon Noutajakoirayhdistyksen tottiskoulutukseen. Kaksi ekaa kertaa on Pikon osalta jäänyt väliin juoksujen takia, mutta nyt taitaa juoksut olla ohi. Kaksi kertaa siis olin itse vain jalkamiehenä, koiratolppana, avustajana ym. Oli aika kiva välillä vaan katella mitä muut tekee ja miettiä niitä sitten omalle kohdalle!

Ohops, koirani ei olekaan hallinnassani!

Eipä voi siis muuta todeta, kun että koirani ei siis todellakaan olekaan hallinnassani, vaikka joskus silloin tällöin olen niin erehtynyt luulemaan.... Todella noloa!! Olin Pikon kanssa mökkeilemässä pari päivää ja lopuksi sain osallistua Rantalan Kirsin järkkäämiin wt-treeneihin. Piko otettiin mukaan juoksuista huolimatta. Piko on juoksujensa ekalla viikolla ollut ehkä hieman vaisu ja rapsutuksia kerjäävä, mutta ei siis onneksi mitenkään ei-treenattavissa. (Eli juoksujen piikkiin ei voi laittaa toimimattomuutta)

Ensin otettiin kaksi kertaa ykkösmarkkeeraus veteen damipyssyllä kangasdameja käyttäen. Veteen meno oli Pikon tyyliin rauhallista ja varovaista. Eka nouto oli kaikkien sääntöjen vastainen ja Piko meni damille rannan kautta (nopein reitti, muka) ja tuli myös rannan kautta takaisin. Ei hyvä! Toinen taisi sitten mennä paremmin.

Pellolla otettiin walk up-treeniä eli ajoketju, jossa oli neljä koiraa ja kaksi koiratonta ihmistä siellä väleissä. Edellä kulki kaksi ampujaa/daminheittäjää. Ja tästähän se Pikon riemu ratkesikin. Ei pysynyt koira yhtään käsissä, vaan olisi halunnut lähteä jokaiseen paukkuun ja jokaisen koiran perään....

Lopuksi halukkaat ottivat vielä ykkös- ja kakkosmarkkeerauksia pellolla aika pitkillä matkoilla.

Mitä tästä opimme: lisää porukkatreeniä, lisää tottista, lisää malttiharjoituksia. Ainakin. Helpommin sanottu kun tehty, mutta eipä käy koiraa syyttäminen, kyllä oikeastaan kaikki sen tekemät virheet on ainakin jossain määrin omistajansa aiheuttamia, joten olisko koulutusta koiran ohjaajille/omistajille?

Mutta suuret kiitokset Kirsille treenien järkkäämisestä! Toivottavasti otetaan joskus uusiksi!

Juoksut alkoivat!

Nyt on sitten Pikollakin vihdoin ja viimein alkanut ekat juoksut. Ainakaan heti alussa ei ole huomattavissa minkäänlaisia luonne- tai käyttäytymiseroja.