Noidan muistolle

Pikon sisko ja säännöllisen epäsäännöllinen treenikaveri, Jummi-Jammin Noita, menehtyi viime torstaina 7.10. Elämänsä kunnossa oleva Noita ei herännyt kunnolla lievästä nukutuksesta, vaikka sai herätyspiikin, vaan lyyhistyi eläinlääkärin pihamaalle. Elvytys ei enää auttanut. Noita meni Eviraan ruumiinavaukseen ja toivottavasti sieltä tulee jonkinlaista vastausta. Todella harmillinen juttu, voimia vielä Leenalle!

Tässä muutama valokuva sisaruksista parin vuoden takaa:

Labbisleirillä, vas.Piko, oikealla Noita

Noita vasemmalla

Sisaruksilla sama mielenkiinnon kohde:

Viikonloppu toi onneksi myös mukavia uutisia, kun Sissin peräti neljä sisarusta suoritti taipparit hyväksytysti! Mahtavaa! Ehkä Sissikin vielä joskus...

Viime viikkojen kuulumisia

Aloitetaan eilisestä... WT-koe Lappeenrannassa, Piko avoimessa luokassa ja tulos AVO- eli keskeytin kahden rastin jälkeen. Ekalla rastilla ykkösmarkkeeraus aika isoon ryteikkö-ojaan ja koiralle nenän käyttöä. Piko markkeeras hyvin ja pyöri ojassa, mutta ei tullut damin kanssa pois. Ojasta poistumisen jälkeen se ei edes yrittänyt etsiä damia vaan haahuili ja pysähtyi haistelemaan maata. Eli luultavasti se kävi damilla eikä ottanut sitä. Aamulla käytin sen ulkona ja teki tarpeensa, mutta sitten heti ekalla rastilla paskahätä "yllätti"... Great! 

Toka rasti alkoi ykkösmarkkeerauksella ja sitten sen takaa olis pitänyt ottaa ohjaus, mutta ei saatu edes markkeerausta ylös, kun Piko juoksi vauhdilla yli eikä tykännyt pillityksestä. Kuppi nurin ja kättelyt.  Tuomari Miso Sipolan kehotuksesta kävin sitten koiran kanssa etsimässä damin ja lähetin hakemaan sen ja sitten kyllä kelpasi. Kiitti mulle riitti!

Rastit oli ihan suoritettavissa olevia mukavia perustehtäviä ilman mitään kikkailuja. Maaston muodot eli mäet aiheuttivat haatetta. Siispä etsimään mäkisiä treenauspaikkoja, mission impossible in PKL... Harmittaa, koska uskoni tuohon koiraan säilyy silti näistä takaiskuista huolimatta, kun treenissä se on ihan erilainen eikä todellakaan ole heittänyt viime aikoina leikkiä kesken, jos markkeerausdami ei ihan heti löydykkään... Ehkäpä mun jännittäminen sitten aiheutti myös Pikon jäätymisen.. Hauholle mennään vielä yrittämään, jos vaan mahdutaan mukaan, jotta minä itse saisin tuohon aamun jännitykseen jotain parannusta...

Sissille tulee jo kohta 10 kuukautta ikää. Järkyttävää! Strategiset mitat nyt 51cm ja 16,4kg. Tein viime viikolla sille siipidamin ja sen noutaminen onnistui ilman ongelmia. Pari kertaa olen jo uskaltautunut ottamaan hihnan pois taippariotteesta markkeerauksia treenatessa ja hienosti on pysynyt paikoillaan. Maksoin jäsenyyden KSSK:hon ja siellä olis tarkoitus käydä ainakin Sissin kanssa tottelevaisuuden perusjuttuja treenaamassa. Eka kerta takana ja positiivisella mielellä ollaan. Sissiä ei selvästikään uudet koirat tai paikat häiritse, kunhan on NAKKIA! :)

Sissin isä ehti saavuttaa b-kokeista VOI1-tuloksen ja emä Ettakin pääsee ensi vuonna voittajaluokkaan, mahtavaa!

Treeniä

Kesäisen lämpimän päivän valokuvasatoa, kuvat otti Pia Riiheläinen, KIITOS!

Tässä Sissi:

Sissille heitettiin myös veteen:

 Pikolla on hyvä syke peltotreeneissä jatkunut, taaksepäin lähetyksiä meidän pitää vielä kyllä aika paljon hioa...

Piko tänään:

Ja meilläpäinhän treenataan vain, jos paita ja damit on saman väriset, vierellä Sissi:

Pikolle mejästä VOI 2

Kauden viimenen mejä koe oli ja meni. Tulos siis VOI 2 pistein 37. Tällä kertaa kompastuskiveksi muodostui katkokulma! Muutoin ihan kelvollista jäljestämistä mun makuun, makuut pitäis saada vielä paremmin merkattua. Piko kun tykkää merkata kunnolla vaan linnun pöllytetyt sulat, hirven paskat ym... Kanalintuja oli tälläkin kertaa jäljen varrella, mutta niistä selvittiin onneksi ohitse. Naama on verillä ja kädet kipeänä, mutta mukavaa oli! Tiukka veto ja into säilyi ihan jäljen loppuun asti :)

Pikolle mejästä VOI 1 ja Sissi aloitti juoksut

Viime viikolla oli taas vauhtia... Pari kertaa käytiin kyyhkysiä kyttäämässä, mutta eipä noita alas asti saatu. Pientä damitreeniäkin tehtiin, tässä Sissi:

Ja Piko:

Perjantaina sorsastuksen aloitus, ensin kytättiin ja odotettiin:

Hiljasta oli, joten jatkettiin kyttäystä.. Pikon passikäyttäytyminen melko rauhallista:

Vihdoin tuli kaksi pudotusta, tässä niistä ensimmäinen:

Sorsastusreissun aikana tein päätöksen, etten tule ikinä ilmoittamaan Pikoa nome b-kokeeseen. Vesi + rankka maasto + riistat ei ole sen elementti, eihän ne koskaan ole sitä ollutkaan, mutta ihan turha hakata päätä seinään enää yhtään kauempaa tässä asiassa. Piste. Damien kanssa jatketaan treenausta ja siinä hommassa on viime aikoina motivaatio ollut kivasti kohdallaan!

Viikonloppu vierähti Tammelassa Labradorinoutajakerhon järjestämässä mejä-kokeessa, josta hiukan alavireisen viikon päätteeksi kuitenkin Pikolle hienosti ensimmäinen VOI 1-tulos. Pisteet olivat huonot (40/50) , mutta  niitähän me ei lasketa, tulos on tärkein! Labbiskerhon mejä-toimikunta hoiti hommansa taas hienosti rutiinilla, palkintopöytä notkui, homma pelasi. Käsittämättömän hyviä koiria oli taas mukana. Tulokset puhukoot puolestaan. Uskomattomia suorituksia ovat monet tehneet koiriensa kanssa mejä-puolella, tässä muutama esimerkki kilpakumppaneista: Saskian Violet, Sukkela Faruk ja Strongline's Fuzzy. Ja sitten siellä oli Piko! :)

Tässä vielä odotellaan jäljelle lähtöä:

Sissi alotti tosiaan ensimmäiset juoksunsa viime viikolla. Tarkoitus oli aloittaa sen kanssa tottiskentällä käynti ensi viikolla, mutta siirretään sitä nyt sitten hiukan. 

SISSIN EMÄNEMÄ VAMPPI ON NYT KÄYTTÖVALIO !! Me onnittelemme Maijaa!! :)

Sissi 8kk

Miten saattoikaan unohtua eilen mainita tämä tärkeä asia, että Sissihän täytti jo 8kk. Painoa nyt 16,9kg ja korkeus saattaa alkaa jo lähentelemään 50 senttiä, vaikea saada tarkkaa mittaa... :)

Tässä Sissi leikkii rakkaalla pallollaan:

Ja tässä kotioven vartijat: (Piko ei oikein ole innostunut poseeraamisesta..)

Pakkolepo ohitse

Nyt alkaa kiivastahtinen loppukesä, Pikon jalka on onneksi parantunut hyvin. Kyyhkyaloitus oli tiistaina ja Piko vietti päivän pellon laidassa. Itselläni työt haittasivat harrastusta  ja ehdin olemaan vain pari tuntia paikalla. Piko onneksi tottelee iskää yhtä hyvin (tai huonosti) kun minua. Yksi varis ja 4 kyyhkyä taisi olla saalis. Piko ei ollut ennen kyyhkyä nähnyt ja ekalla kerralla oli kuulemma vähän ihmetellyt, mutta loput oli ilmeisesti noutanut melko hyvin. Nouto-ote on Pikolla niin hento, että sulkiakaan ei kuulemma juuri ollut pudonnut.

Tänään tein verijäljen myös Sissille. Sissin jäljestys oli niin tyypillistä Sissiä, eli poukkoilua sinne tänne kovalla vauhdilla eikä järki tahdo pysyä perässä! :) Intoa riitti! Lyhyellä liinalla pidin sen kuitenkin väkisin jäljen tuntumassa ja hienosti päästiin "kaadolle" eli tänään ruokakupille. Sissin damin noutohalut ja ennen kaikkea palautushalut ovat parempaan suuntaan menossa, olen siihen tosi tyytyväinen! Yhtenä päivänä tein pitkästä aikaa damilla laahausjälkeä ja siinä jäljestys oli kovaa juoksua edestakaisin (eli ei voi kutsua varsinaisesti jäljestämiseksi..), mutta dami lopulta löytyi ja nopea palautus minulle, hienoa! :) Vaikka tässä vaiheessa Sissillä on enemmän vauhtia kun järkeä tai vainua, niin on se vauhti vaan niin hienon näköistä! 

Pikon jäljestysreissu meinasi mennä ihan pipariksi, kun unohdin hanskat autoon... Verijälki oli tällä kertaa aika tuore, joten vauhti oli ihan huipussaan. Täten mun oli pakko kietaista liina kämmenen ympärille, jotta saisin edes jotenkin pideltyä vauhdin aisoissa. Jossain vaiheessa siinä sitten huomasin, että alkaa sormien väri muuttua sen verran pahasti siniseksi, että päätin käskyllä pysäyttää koiran, jotta saisin taas veret virtaamaan...

Sissistä pari kuvaa:

Jos ensi viikolla kaikki menee suunnitelmien mukaan, on Pikolla luvassa kyyhkystämistä, sorsastusta ja jäljestämistä!

Arvostetun Labradorien Derbyn voitti tänä vuonna Pikku-Uikun Rolle Vantti, joka on Pikon puoliveli samasta isästä! Onnittelut! Mestaruudessa puolestaan toiselle sijalle ylsi Sissin emänisä Brando! Myös Pikon isä Okko sekä Sissin vanhemmat pärjäsivät hienosti! On siinä lapsosilla vielä kiinni otettavaa... :)