Pohjois-Kymenlaakson alueen Talvinomekarsinta

Viime sunnuntaina kisailtiin Natsan ensimmäinen kokeenomainen koe Voikkaalla Koskenrannan Kartanon upeissa maisemissa. Karsimme Pohjois-Kymenlaakson alueelta kolme parasta nourta koiraa jatkoon Lappeenrantaan. Jatkoon pääsi Minna ja Doris, Katja ja Vappu sekä Tiina ja Taika. Jes, jes, paljon onnea ja tsemppiä!! :) Natsa jää varakoiraksi kotiin.

Natsan päivässä oli paljon hyvää, mutta vastapainoksi vähän tietenkin huonoakin. Aloteltiin hakuruudusta ja saatiin sieltä kolmessa minuutissa kolme damia. Aika paljon ehtii kolmessa minuutissa touhuta kaikenlaista ylimääräistä, kuten haistella ja haistella ja haistella vieraita jälkiä..... Olisi pitänyt puuttua tuohon haahuilemiseen, mutta kun ei tajunnut niin ei...

Ohjauksen aluksi oli pätkä seuraamista, jonka aikana tuli laukaus haulikolla ja sitten jatkettiin seuraamista vielä muutama metri. Natsa otti parin metrin pompun laukauksen aikana ja palasi sitten takasin sivulle. Se lähti linjalle hyvin ja paineli suoraan kauimmaiselle damille. Jossain vaiheessa kuitenkin Natsakin harhautui menemään muiden tekemiä polkuja linjan sivuun. No, molemmat damit tuli kuitenkin lopulta. Mun mielestä linjallakin oli samaa damin hylkäämistä, se lähti vaan etsimään lisää...

Viimeiseksi oli kakkosmarkkeeraus noin 90 asteen kulmassa. Natsa näki heitot hyvin ja pysyi paikoillaan. Pystyin toista heittoa kohti ottamaan sivuaskeleen, jotta näkyvyys olisi ollut parempi. Natsa seurasi tilanteen hyvin. Se haki viimeiseksi heitetyn damin ensin, mutta hitto soikoon: löysi damin, kävi taas vähän haistelemassa ja otti sitten vasta damin. Toisen damin löysi ja toi hyvin. Natsan käyttäytyminen odotusalueilla oli ihanan rauhallista. Se kun ei muutenkaan päästä oikeastaan ikinä hihnaa kiristymään, niin sen kanssa on niin mukava kävellä, vaikka joutuukin hihnassa pitämään julkisilla paikoilla. :)

Meillähän on nyt ollut viime aikoina tehokuurina treenaamista vierailla dameilla, mutta ei ole vielä tepsinyt täysin. Jos omia ja vieraita dameja on sekaisin hakuruudussa tai linjalla, niin se etsii aina ne omat damit. Tätä on nyt vältettävä PITKÄN aikaa!

Muuten Natsan kanssa on kyllä ollut mukava treenailla. Se tekee jotenkin kuitenkin niin täysillä ja yrittää parhaansa mukaan miellyttää omistajaansa. Miellyttämisestä ei ole pitkää matkaa kieroiluun, joten täytyy kai siltä joskus jotain vaatiakin... ;)

Labradorileiri taitaa jäädä unholaan, hinnottelivat ainakin meidät pois leiriltä. No, Kaakon omat taipparit on samana viikonloppuna, joten eiköhän siellä jotain tekemistä keksitä... Mäntän Talvinomeen on ilmoittauduttu ja ihan takki auki laitoin ilmon suoraan sinne riistaluokkaan. Tarvii vissiin sulatella jokunen vaakku sitä ennen!

Kuvia vihdoinkin!

Aurinko on näyttäytynyt vihdoinkin! Muutamia kuvia tulee tässä...

Natsa 11kk:

Natsa on erittäin tukevassa talvikunnossa, viimeksi punnistukssa 23,4 kg...

Ja tässä päivän treenin jälkeen Äiti ja Tytöt:

(Eli vasemmalta Natsa, Taika ja Tinde)

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy hyvin se, miten Natsa on kehittynyt tuon damin PITÄMISEN suhteen. Näin niitä palautuksia pitäisi ottaa vastaan pikkupennusta lähtien, mutta Natsa ei silloin vielä kestänyt dami suussa yhtään ylimääräistä. Eli koira vastaan ja rapsuttelut ja sitten vasta dami pois.

(Kuva: Tiina Hukka)

Loppuun vielä lyhyt video, josta on (heikosti kylläkin) nähtävissä, miten meillä kulutetaan Joulupukin tuomat koirankeksit:

 

Seuraavaksi askarrellaan dameihin lisää muoviliuhaketta, jotta pystyttäisiin edes jotenkin harjoittelemaan kunnollisia markkeerauksia tässä lumessa...

Uuden vuoden aloitus

Kohta ollaan jo tammikuun lopussa, huh huh... Talvinomet ja kevään ekat kokeet tulee ihan liian kovaa vauhtia. Ei meillä olla vielä ollenkaan valmiita! Niin, kuka käskee niihin osallistumaankaan...

Natsalla oli ekat juoksut joulukuussa. Juoksujen jälkeen se alkoi kasvattaa tissejä ja mahaa ihan urakalla. Olihan se lihotuskuurillakin ja se nyt sitten tuntui tosiaan tepsivän... Tissit kasvoivat sen verran kovasti, että kotiväelle tuli kauhun tunteita... Ylimääräiset koiranjäljet kotipihassa pisti ajatukset pyörimään vinhaa vauhtia ja lopulta oli pakko käydä eläinlääkärillä varmistamassa, ettei vaan nyt ole jonkinlaista vahinkoa sattunut. Vaikkei todellakaan kukaan ole mitään nähnyt, mutta ajatukset yhdistettynä koiran muuttuvaan ulkonäköön aiheuttivat menetettyjä yöunia. No, tyhjä se on, 100 % varmasti. Hienoa... Tissit sillä kasvaa edelleen, luonteessa en ole huomannut muutoksia. Eli valeraskausoireita on...

Viikko sitten olin kuuntelemassa Aholan Pauliinan luentoa koiran koulutuksesta. Ihanaa perusjuttua, mutta AH, NIIN TÄRKEÄTÄ! Mä päätin silloin Natsan tullessa meille, että se saa kasvaa aika vapaasti ja haen sille vauhtia enemmän kun tottelevaisuutta liian nuorena. Pauliinaa kuunnellessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mulla on nyt 11kk pentu, joka on loppujen lopuksi vähän liiankin hyvin käsissä, mutta vauhdikkuutta ja räväkkyyttä saisi olla himppasen lisää. Taas sama homma, koskahan sitä oppis... Ei koirassa mitään vikaa ole, ittepähän oon kouluttanu... Siispä päätin nyt sitten tehdä Natsalle enemmän vauhdikkaita paukkuja, varsinkin lumihankeen, koska lumiset damit saa sen vähän roikkumaan damilla ja kanto-otteen huononemaan. Lumiset damit se myös sylkee rumasti jalkoihin, mutta kyykkyyn meno ja kehut sekä silitykset saa sen kantamaan damia pidempään. Kyllä tästä on hyvä jatkaa harjoituksia, täytyy vaan aina vähän muistaa miettiä, mitä kannattaisi itse tehdä!

Yksin treenatessa ollaan nyt hyödynnetty lunta polkujen muodossa. Hajualueen ylitystä ollaan vähän harjoiteltu. Se on Natsalle vielä tässä vaiheessa vaikeaa. Sillä on hyvä nenänkäyttö ja se tykkäisi varmistaa, että oliko tässä jotain. Myös suuntien alkeita helpoilla tehtävillä olen tehnyt sekä pillipysäytystä sisällä.

Piko on päättänyt heittäytyä ihan täysin oloneuvokseksi. Kaikki käskyt menee kun kuuroille korville ja sille riittäisi hyvin vaan kaksi lyhyttä ulkoilukertaa päivässä ja muuten pehmeällä sohvalla makoilua... No, eihän sitä niin helpolla päästetä ja kyllä se sitten lenkillä innostuukin pyrähtelemään ihan kunnolla! :)

Pikkasen on tylsät nämä kirjoitukset ilman kuvia, mutta kun ei tuo aurinko ole juuri viime aikoina näyttäytynyt... Sitä odotellessa... Ei siihen muuten enää kauaa ole! :)

Riistatreeniä

Nyt täytyy heti kirjoittaa, kun kerrankin ehtii... Tälle päivälle oli suunnitteilla riistatreeniä Natsalle ja treenikaveri Dorikselle (Jummi-Jammin Teerenpeli). Sulamassa oli lokki, sorsa ja 4 varista. Tarkoituksena oli tehdä ainakin kunnon hakuruutu.

Hakuruutuun otettiin yksi koira kerrallaan ja se jäi lähetyspaikalle odottamaan, kun ruutu täytettiin. Natsalle näytin lokin ennen hakua ihan vaan siksi, että se ei ole riistaa nähnyt pitkään aikaan. Mutta haku oli siis ihan täysin motivoitu. Natsa teki erittäin tehokasta työtä. Sillä oli nenä hyvin mukana ja koska intoa riitti, haetutin sitten samantein kaikki kuusi riistaa... Ruutu oli suunnilleen taipparihaun kokoinen ja erittäin hyvin kyllä teki homman! :)) Ainoat kauneusvirheet tuli luovutuksissa, mutta nekin parani loppua kohden ja mun vaan pitää olla itte vähän tarkempi, kun Natsa ei varsinaisesti tule mulle tarjoamaan sitä lintua...

Doriskin suoriutui hausta erinomaisesti. Sillä on vauhtia enemmän kun laki sallii, mut onneks nenäkin tuli matkassa mukana, vähän ehkä myöhässä kylläkin välillä... ;)

Lopuksi tehtiin vielä taipparipituinen laahausjälki variksilla ja jäljen päässä köllötteli lokki. Minna veti Natsan jäljen, ettei ainakaan emännän Meindlit hajustais jälkeä liikaa. Ensimmäistä kertaa Natsa jäljesti jopa melkein koko jäljen ihan oikeasta kohtaa ja toi lokin kivasti käteen. Ai että, kyllä oltiin tyytyväisiä! :)) Treenin päälle vielä pitkä lenkki, niin nyt on ainakin hetken kotonakin rauhallista! Nyt ei tarvi taas lintuja sulatella vähään aikaan, mutta sitä pupua pitäs kyllä jostain etsiä. Joka tapauksessa tästä on hyvä jatkaa taas harjoituksia! :)

Natsan kuulumisia

Uuteen vuoteen uudella blogin ulkoasulla. Tuo Lauttarannan- nimi ei ole mikään virallinen, vaan ihan täysin epävirallinen. Meillä on tuossa lähirannassa ollut joskus muinoin lauttaliikennettä ja se on koirien lähes päivittäinen uintipaikka. Olen joskus kyllä ajatellut, että jos mulla olisi kennelnimi, niin yksi vaihtoehto voisi olla juuri tuo Lauttarannan... Sit kun on sellanen narttu, jolla voisi... No, ei nyt mennä asioiden edelle... :)

Joulu on nyt vietetty ja kohti vuoden vaihdetta mennään. Natsalla alkoi juoksut muutama viikko sitten, eli noin 9kk iässä. El Muchos Buenos Nachos on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana kovasti. Ja ennenkaikkea hyvään suuntaan! Jossain vaiheessa kesällä/syksyllä tuntui, että pentu osaa tulla sivulle istumaan vain ja ainoastaan silloin, kun on ruoka-aika, mutta yhtäkkiä huomasin, että oppi on sittenkin mennyt perille vähän syvemmällekin. Yhtäkkiä mulla onkin treenissä koira, joka osaa jo tulla sivulle ja pysyy siinä hiljaa paikoillaan.

Myös syksyn palautusvaikeudet on parantuneet huomattavasti. Tein päivittäisiä toistoja sisällä luovutuksissa ja muutamassa ulkotreenissä juoksin koiraa karkuun piiiitkän matkaa. Sitten yhtäkkiä Natsa toikin damit suoraan ilman kaarroksia! Hyvä Natsa! Daminkanto-ote on vielä pääosin huono, mutta sitäkin työstetään, enkä ole sen antanut häiritä sen suuremmin. Hyvästä otteesta aina kehutaan.

Natsan treenit on pääosin olleet vielä lyhyitä ja helppoja, hyviin onnistumisiin päättyviä tehtäviä. Silloin tällöin on kuitenkin kokeiltava rajoja ja vähän vaikeutettava ja pidennettävä matkoja ja sitten taas palataan vähän taaksepäin. Hyvin on pentunen jaksanut ne muutamat pidemmätkin treenit, eikä lamaannu, vaikkei joku tehtävä heti onnistuisikaan.

Teknisesti on vielä paljon treenattavaa esimerkiksi seuraamisen, taaksepäin lähtemisen, pillipysäytyksen, lähihaun ja sivusuuntien kanssa. Sokkolinjoja ei missään nimessä tässä vaiheessa olla vielä tehty, muutamia muistipaikkoja kylläkin. Hakua on tehty pariin kertaan ja irtoaa kyllä ihan mukavasti. Damin vaihtotreeniä olisi tehtävä jossain vaiheessa..... ;) Jospa tässä lähipäivinä ehtisi myös riistatreeniä tekemään. Paljon on vielä tekemistä ja harjoiteltavaa, mutta hyvään suuntaan on Natsa menossa!

Ensi vuotta olen jo vähän katsellut kalenteri kourassa, kovasti olisi penskalle suunnitelmia, mutta kahtotaan sitten minkälaisessa kunnossa kakara on. Labbisleirille olisi mukava päästä, jos vaan aikataulut natsaa...

Vuosi lopuillaan

Päivitykset on taas jääneet vähemmälle... Pikon jälkivalious vahvistui, saatiin plakaatti kehystettynä seinälle ja sen kunniaksi juotiin hyvät kahvit. Eka ja vika kerta, kun Piko saa syödä suoraan pöydästä. Mutta olihan se sen arvoista!

Hieno rivistö Pikon mejä-kokeista lopulta muodostuikin, yhteensä 11 koetta, joista 5 x 1-tulos, 4 x 2-tulos ja 2 x 3-tulos. Saas nähdä, kuinka sitä ensi kesänä innostuu, kun suurin tavoite on täytetty. Piirinmestaruuksiin, SM-kokeesta puhumattakaan on meidän ihan turha haaveilla pääsystä. No, sen näkee sit ens kesänä.

Alkukesästä Piko oli vielä wt-treenissä ihan mukana, mutta eipä sitä sitten kokeeseen asti lähdetty, kun ei siitä minusta enää avo-luokkaan ole kisaamaan. Natsan tukena se on silloin tällöin treenissä, ja se tekeekin Natsalle ihan hyvää.

Natsan pentutreffit pidettiin Paukun Majalla lokakuun puolella. Yläpuolella Riiheläisen Pian ottama hieno kuva koko porukasta. Oikeassa reunassa myös Ile-iskä.

Natsan treenissä pidettiin vähän taukoa noudoista. Palautukset ja kanto-ote alkoivat olla niin huonot, että katsoin parhaaksi ottaa hetken mietintätauon. Luovutuksia on nyt sitten tauon jälkeen harjoiteltu ahkerasti sisätiloissa ja siellä ne sujuukin ihan hyvin, mutta ulkona on vielä hiukan hapuilua. Vaativat siis vielä kovasti harjoitelua. Itse noudot, tehtävät, Natsa suorittaa hienosti. Ei me mitään vaativia olla tehtykään, mutta intoa ja vauhtia löytyy ja se on hyvä juttu! Hyvällä mielellä tästä jatketaan kohti ensi kesää... :) Ai niin, Natsa oli muuten viime punnituksessa huimat 21,8 kg, se on saanut vihdoinkin vähän rasvaa ympärilleen!

Sissi muutti kesän alussa meiltä pois. Kauaksi se ei lähtenyt, vaan tuohon muutaman kilometrin päähän ja ihan tuttuun porukkaan, josta ei varmasti kiertoon lähde. Se on tarkoitus steriloida lähikuukausina. Tämä oli hyvä päätös varsinkin Sissin kannalta, nyt se saa olla ainoa koira ja saa kaiken haluamansa huomion.

Pikosta JVA!

Niin se kesä mennä humpsahti. Edellisen päivityksen jälkeen ollaan käyty Pikon kanssa Kaakon omassa mejä-kokeessa, josta tuloksena voi2. Jättipotti ja ilon päivä oli kuitenkin 11.9, jolloin tuli se odotettu kolmas ykkönen ja jälkivalioanomuksen sai laittaa menemään! Hiano hetki! Kun ekan oman koiran kanssa saavuttaa edes jonkun valion arvon, niin voi olla kyllä tyytyväinen. Ei ne valionarvot aina kaikille ihan ilmaiseksi taivaasta putoile. Ilmaiseksi ei ainakaan... ;)

Loma hujahti ohitse ja tarkoitus oli treenata wt-koetta silmällä pitäen. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että eiköhän Pikon wt-ura ole taakse jäänyttä elämää. Kun ei niin ei, minkäs teet. Natsan treenikaverina siitä on korvaamaton apu kyllä tulevaisuudessa. Markkeeraukset se saattaisi vielä hyvinkin hoidella, mutta potku linjalle lähtöön puuttuu täysin, vaikka kuinka motivoisi. Mejä-puolella Piko on luonnonlahjakkuus ja se koeura on vielä mietinnässä, kattellaan ensi kesänä, josko tasainen tulostaso saisi vielä jatkoa.

Mukavan määrän ihania muistoja on Piko kuitenkin aiheuttanut. Jännästi sitä muistaa suurimman osan noista pokaaleista, milloin tuli eka AVO1, VOI1, puhumattakaan siitä upeasta ja mahtavasta wt:n ALO1-tuloksesta!

Natsan kanssa jatketaan huomenna taas kenttäkoulutuksessa. Mukavan rennosti se on kentällä ollut.

Tässä Natsa harjoittelee taaksepäin lähtemistä: